Missä keväiset säät?

On muuten kylmää... Kävin aamulla lenkillä. Tuuli ja vihmoi vettä. Tuntui, että kohta alkaakin satamaan lunta ja talvi tulee uudelleen. Missä siis kevät, kyllä sitä nyt saa odottaa.

Eilen oli todellinen siivouspäivä. Selvittelin alakerran sotkuja ja pesin hyllyjä ja lattioita. Loppujen lopuksi erittäin tarpeellista puuhaa ainakin parin kuukauden välein. Kun saan omassa tahdissa siivota, niin homma on jopa mukavaa. Tänään aion kohentaa makuuhuoneen kirjahyllyä, mutta aikomukseksi taitaa jäädä... Ajattelin myös katsastaa vaatekomerosta eniten talvivaatteet pois, mutta enpä taida kajota siihen urakkaan vielä tänään, vaan odottelen lämpimämpiä aikoja.

Kun olemme asuneet samaa taloa jo melkein 30 vuotta, tavaraa on kertynyt ja kertynyt. Tilannetta ajatellessa minulle tulee ihan "hamsteritunnelma". Naurammekin, että meille, siis ullakolle väliaikaiseen säilytykseen parempia aikoja odottamaan, sopivat niin äitini vanhat mööpelit kuin nyt myös tyttäreni perheen käytöstä poistamat Lundia-hyllyt. Minun logiikallani laadukkaat tavarat tai esimerkiksi vaatteet, jotka on jo kerran tehty, niitä voi aina käyttää uudelleen. Tavaran elinikä merkitsee ekologisuutta. Kaikkea ei aina tarvitse ostaa uutena ja sitä paitsi sisustus nolla-budjetilla on ihan hauskaa.

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että pikku hiljaa vuosien saatossa on syntynyt tilanne, jossa tila loppuu ja talosta uhkaa tulla "kaatopaikka". Aloitin viime kesänä ns. ikuisuusprojektin eli ullakon siivouksen ja jatkan sitä ensi kesänä. Lasten vanhat vaatteet, tilkut, Aku Ankat, matonkuteet, kaikki vanhat lelut,... selvitän laatikko laatikolta seutuja ja karsin tavaraa. SPR:n Kontti on hyvä jakelukanava hyväkuntoisille tavaroille.

Eilen puuhatessani suunnittelin myös ikkunoidenpesua. Sekin on homma, joka pitää suunnitella siten siitä selviää...

Yksi syy, miksi kovasti odotan kevättä, on moottoripyöräkauden aloittaminen. Etelä-Suomessa harrastajat ovat pystyneet ajamaan jo muutaman viikon. Netistä huomasin, että jotkut käynnistivät ajokauden Oulun korkeudellakin. Mutta me, lällyisen soratien päässä asujat, odotamme. Tosin mieheni kokeili minun pyörääni, ajoi pienen lenkin maantiellä ja kertoi pyörän kulkeneen hyvin. Lähden liikenteeseen toivottavasti ensi viikonlopulla, toivottavasti tiet ovat kuivuneet ja säätiedotus lupasi silloin lämpimämpää. Nyt kyllä tuntuu, että "odottavan aika on pitkä".

Tämän viikonlopun aikana on näkynyt paljon muuttolintuja: joutsenet ja kurki pellolla ruokailemassa, pikkulintuja, jotka ovat tulleet seudulle ja vanhat tuttavamme mustarastaspariskunnat.

Eilen keskellä päivää pihapiiristämme mieheni huomasi uuden asukin, jonka jälkiä on kyllä näkynyt. Mieheni huusi minua katsomaan uutta kotieläintämme. Kymmenkunta metriä talosta nukkui supi kauniilla kiepillä kuivien maahan pudonneiden lehtien päällä. Se oli täysin maastoutunut. Turkin oli oiva suojaväri. Kun menimme viereen parin metrin päähän, huomasimme sen hengittävän. Hain kameran ja otin siitä valokuvia. Supi oli täysin unessa. Koska mieheni aikoi kaataa pari kuusta ihan supin nukkumispaikan viereltä, herättelimme eläimen, jolloin se lähti hitaasti unisena menemään metsään päin.