Tänään oli se ilta, että oli mahdollista lähteä "ulkoiluttamaan" moottoripyöriämme. Edelleen pihatiemme oli jäinen ja liejuinen, mutta onneksi mieheni ajoi pyöräni maantien reunaan. Minulla on minulle uusi pyörä, joten turvallista on aloitella asfaltilta. Nyt varmaan oikeat motoristit nauravat ja ajattelevat, että sillä lailla... , mutta minusta tämä ajoapu oli kullan arvoista.
Aloittaessani tein pyörästäni muutamia huomioita verrattuna aiempaan mp:ni:
-Satula on 5 cm korkeammalla ja sen kyllä huomaa. Kantapää ei yltä maahan, pysäyttäessä tilanne pitää huomioida, mutta muuten asialla ei ole (?) suurta merkitystä. "Peruuttamista" siis taaksepäin lykkimistä pyöränpäältä en ole vielä kokeillut.
-MP on selvästi isompi muutenkin. Koko ja ketteryys eivät onneksi korreloi. Pyörä tuntui mukavan ketterältä ja hallittavalta. Pieniä, jyrkkiä käännöksiä kartoin, sillä ne eivät aiemminkaan ole olleet minulle helppoja.
-Pyörä kulki helposti, vaihtaminen oli opeteltava, sillä vaihteiden välit olivat yllättävän pitkiä ja ykkösen sai polkaista topakasti ja vauhdilla alas, jotta se olisi päällä, ja kytkimen nostamisen jälkeen pyörä ei sammuisi.
Ajaminen sujui kankean alun jälkeen hyvin. Alussa 40 km tunnissa ja pian normaalia matkavauhtia. Kävimme tankkaamassa pyörämme. Ajamamme lenkin pituus oli noin 80 kilometriä. Sää oli vähän viileä, käsiä alkoi paleltaa. Tuo olikin ainoa haitta koko reissulla.
Toivottavasti myös huomenna pääsee ulkoiluttamaan "moottoripyörää".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti