Työviikko edessä

Mukava viikonloppu on takana. Lapsenlapsi oli kylässä äiteineen. Ulkoilua oli paljon: Retkeilimme luonnossa, katsoimme pihan linnut, kävimme rannassa ja tarkastettua tulivat myös autot ja muut koneet. Sisällä juttuja ja menoa riitti aamusta iltaan.

Päivällä lähdimme motskariajelulle. Sää oli hyvä. Moottoripyöräilijät sankoin joukoin olivat ajelemassa. Aiemmin, kun ajelimme kahdella motskarilla, mieheni pyörää kävivät jotkut katselemassa tarkemmin. Minun japanilaista tuskin kukaan huomioi mitenkään erityisesti, ehkä vain, että nainen ajaa motskarilla. Nyt Moto Guzzi herätti kiinnostusta ja nimenomaan sen soveltuvuudesta naismotoristeille vaihdettiin mielipiteitä. Tässä vaiheessa en muuta voi kuin todeta pyörästäni, että olen tyytyväinen. Entisestä pyörästäni näillä ajokilometreillä ketjut olisi pitänyt rasvata taas kerran. Vaikka se olisi ollut pikku juttu, olisin tarvinnut apua pyörän nostamisessa kestiseisontatuelle. Nyt ei ole tätä huolta, sillä nykyisen kardaaniveto toimii ja tuntuu hyvältä ratkaisulta.

Monilla tiellä liikkuvilla erityisryhmillä, kuten raskaan liikenteen tai taksinkuljettajilla on tapana "moikata" tuttuja tai tuntemattomia, kun he tulevat tiellä vastaan. Näin motskariväelläkin. Kun istuin ensimmäisiä kertoja mieheni ajaessa takaistuimella, tuo tapa tuntui ihan hassulta, onko meillä näin paljon tuttuja... Nyt vuosien saatossa tervehtimistavan on sisäistänyt ja se on osa tiekulttuuria. Joskus seuraan, ketkä pyöräihmisistä nostaa kättään ja ketkä eivät.

Sääennustuksessa luvattiin aurinkoista koko viikoksi. Nyt pitää aloittaa haravointioperaatio pihassa. Jos sen ehtisi tehdä ennen Vappua, yksi työ olisi pois päiväjärjestyksestä.

Mutta, mitähän Vappuna tekisi?