Puutarhasta ja motskarireissulta

Sunnuntai oli kaunis päivä. Puutarhassa tutkiskelin puiden lehtien kehitystä. (Joku varmaan ajattelee, että "hoh-hoijaa, eikös ole parempaa tekemistä...") Suomenpihlajan lehdet olivat alapinnaltaan kauniin harmaanhohtoisia ja lehtikimppu ehkä viisi senttimetriä kasvanut silmuvaiheesta. Hevoskastanja riiputti lehtiään supussa alaspäin päin. Oksien lomasta näkyi muutama nuppuvaiheessa oleva kukinto. Vasta nyt, kun puu on kasvanut pihallamme ainakin 15 vuotta, se alkaa olla sopivan ikäinen tekemään siemeniä. (Viime kesänä parista kukasta valmistui siemeniä ensimmäisen kerran, mutta en saanut löytämistäni yhtään itämään.) Jalavan lehdet ovat pienesti hiirenkorvalla ja joidenkin alaoksien päissä on isompia lehtiä. Tammen oksat ovat silmulla. Tuomi aloittelee kukkimaan.

Kukkaloistoa ei ole. Takapihalta löytyi herkän kaunis kukkapenkin reuna, kun valkovuokkojen kanssa hyvin lähekkäin kukkivat kirkkaan siniset (ranta)lemmikit.

Kävin aamupäivällä opettelemassa puuntaimien istuttamista ns. istutusputkella. Tällä kertaa maa oli helppoa ja istuttaminen kesti hetken. Tässä vaiheessa toukokuuta ei ollut itikoita eikä mäkäräisiä kiusaamassa.

Iltapäivällä suunnitelmissamme oli ajaa Joensuuhun moottoripyörillä. Lähdimme kotoa puoli yhden maissa ja palasimme iltakahdeksalta. Ajoaikaa oli kuusi tuntia.

Nyt voin jo sanoa Moto Guzzistani, että olen erittäin tyytyväinen sen matkapyöräominaisuuksiin. Ajoasento on minulle hyvä, kädet eivät puudu eikä selkäni kipeydy, joten pitkätkin päivämatkat onnistuvat. Pyörän etupleksiä voisi ehkä säätää ja pitää tutkia, onko saatavilla sellaista tuulenohjainta, jonka kiinnitäisiin pleksin yläreunaan.

Olen ajanut liikennerajoitusten mukaan (120 km tunnissa on mahdollista moottoritiellä, mutta 100 ja 80 km tunnissa) yleistä matkanopeusvauhtia. Motskarini on kulkenut noilla nopeuksilla erinomaisesti. Bensaa menee vähän ali tai yli 5 litraa satasella, mikä ei ole paha kulutus.

Jälleen eilisellä reissulla ihmetytti joidenkin autoilijoiden törppöilyt moottoripyörällä ajavaa kohtaan. Ohituskaistalla "Fordi" ajoi ja ajoi rinnalla, ei mennyt ohi, kuinkahan pitkään häirintä olisi jatkunut, jos me emme olisi kääntyneet toiselle tielle.

Kapealla maantiellä miesseurueen auto ohitti keltaisen viivan puolelta ylämäessä ja vastaan tuli saman aikaisesti toinen auto. Kiireinen "superkuljettaja" huomattuaan vaaran "tyrkkäsi" autonsa ihan eteeni. Jouduin jarruttamaan nopeasti välttääkseni vaaratilanteen. Onneksi takana tulija huomasi hiljentää vauhtiaan. Tämä oli malliesimerkki autoilijan ajattelukyvyn puutteesta.

Ihmeellisin tapaus oli, kun ajoimme maantiellä autojonossa, minä mieheni perässä. Takaa tuli nopeaa vauhtia motskari, jonka kuljettaja ohitti ensin minut, näytti mennessään minulle kantapäätä (heilutti jalkaa kuin potkaistakseen minut tien penkalle), ohitti sitten mieheni ja tervehti häntä ihan asiallisesti kädellä moikaten. Mikä olikaan tuon moottoripyörämiehen sanoma minulle? Minä ajattelen täysin toisella lailla naismoottoripyöräilystä kuin ohittaja...

Pihan linnut ja kukat

Onneksi aamu on lämpimämpi kuin viime aikoina. Ikkunasta ulos katsellessani "luonto on lähellä", kun seuraan lintujen puuhia.

Pikkutikka pesii jossakin ihan lähellä. Molemmat puolisot ovat tuttu näky pihatuissamme. Toisaalta harmi, sillä pari kesää sitten, ne tai niiden lajitoverit hakkasivat valkoisen, aika vanhan sireenimme rungot ihan säletikuiksi etsiessään evästä. Toivottavasti pihapiirissämme ei nyt löydy vanhoja koristepuita toukan etsintä harjoittelupaikoiksi. Muistan lapsuudestani, kuinka eräs vanha täti asuinalueellamme ajeli aina nähdessään tikkoja pois millä tahansa käteen käyvällä kepillä. Hänen mukaansa tikat koputtavat kuolemaa ja hääti linnut matkoihinsa ainakin omalta tontiltaan.

Rastaspariskunta on saanut pesänsä valmiiksi ja hautominen on alkamassa. Muutenkin pihapiirissämme lentelee aivan liian monia räkättirastaita. Mutta minkäs niille voi...

Pikkulinnuista kirjosiepot ovat hyvin edustettuina. Äsken näin punarinnan, peippopariskunnan ja sinitiaisen, joka pesii lähipöntössä.

Totesimme eilen pihakoivuja katsellessamme vihreän lehtimassan kasvaneen ihan silmissä. Puiden lehdissä on aavistuksen kellanvihreä sävy pakkasöistä johtuen. Esimerkiksi jalavat ja hevoskastanja ovat odottanet parempia aikoja lehdet pieninä, suorastaan supussa. Harmi vaan viinimarjapensaiden kukkia, ne eivät olisi tarvinneet pakkasöitä.

Kevätkukilla kukkimisaika on venynyt ja venynyt. Metsän ketunleipämatto on valkoinen, mutta mustikan kukat ovat nupulla.

Kivaa, kivaa..

Kokosimme eilen sängyn!

Kaikki sujui erinomaisen hyvin. Huonekalukaupan sähköpostiviesti tavoitti meidät, peräkärry vain auton jälkeen, ajomatka kauppaan ja varastossa odotti meitä pieni paketti, jossa oli kuulema kaikki ruuveja myöten ja koontiohjeet. Ei muuta kuin paketti peräkärryyn ja kotiin kokoamaan sänkyä.

Täytyy myöntää, että ratkaisumme oli erinomainen (siis vanhat patjat, mutta uusi koivuinen sänky). Täytyy lähettää superkiitos Kiteen puusepille hienosta loimukoivuisesta (osa päädystä) sängystä. Kiitos! Ihme ja kumma, kun nopea ostopäätös onnistui yli odotusten.

Tänä aamuna oli sitten vuorossa perushuoltoa ihmisille ja talolle. Mieheni ajoi ensimmäisen kerran tänä kesänä pihanurmikon ja minä siivosin eli "ajelin" pölynimurilla ja heilutin rättiä.

Onneksi oli sovittu, että kahdeltatoista lähdemme ajelemaan. Tänään suuntana oli motskarikauppa, jossa oli pyöräesittelyt, ja Kuopion tori, jossa oli mukava katsoa Eurooppa-teeman alla nuorisoryhmien esityksiä.

Kuopiosta suuntasimme Sorsakosken kautta (maan mainio mutkatie) Pieksämäelle Moto Guzzeja näkemään. Savon solmun pihassa olikin runsas joukko "italopyöriä". Katsastimme paikkaa ja istuimme hetken terassilla. Tuntui aivan kesältä, aurinko lämmitti ja limsa maistui hyvältä. Sitten vaan tarvitsi ajaa kotiin.

Nyt odotamme ruuan kypsymistä. Tarjolla on hyvää leipää, possun ulkofilettä ja salaattia.

Nautiskellaan!

Motskarimatkasta Norjaan

Reitti on hahmottunut jo yhtä yöpymistä lukuun ottamatta. Oslon lisäksi tutustumme aivan Etelä-Norjassa Kristiansandiin. Matkaoppaista saa kuvan, että kaupunki on hyvin kaunis. Kun on aikaa vain yksi päivä, näkee jotain ja jos sää on kaunis, aikaa tulee vietettyä ulkona kävellen ja puistoja katsellen.

Yksi yöpyminen on vielä hakusessa. Taidamme toimia tilanteen mukaan, ajamme Oslosta ylänköalueelle länteen päin ja sen näkee vasta sitten, että millaisille teille lähdemme ja paljonko ehtii ja jaksaa ajaa päivässä. Maisemien katsominenkin vie varmaan oman aikansa. Pahimmille serpentiiniteille en uskalla lähteä ja pisimmät tunnelit saattavat olla muualla kuin meidän reitillä.

Matkasuunnitelmat alkavat todentua

No niin! Lautat on varattu, samoin kolme yöpymistä, oikeastaan viisi, kun autolautat otetaan mukaan...

Lopulta päädyimme Turku-Tukholma -reitin autolauttaan. Koska laiva lähtee illalla ja poistuminen tapahtuu aamulla seitsemän maissa, saamme kunnon yöunet ja samalla hoituu matkanteko. Hinta vaan tuntuu edelleen hurjan kalliilta. Ajomatka Ruotsin läpi Osloon sujuu hyvin päivässä, joten varasin eilen netin kautta kaksi hotelliyötä Oslosta. Ainut hankaluus oli päättää, mihin halpaan hotelliin teen varauksen, koska ajatuksenamme oli, että yösija löytyisi läheltä keskustaa ja että saisimme moottoripyörät talliin tai sisäpihalle pariksi yöksi. Tutustuisimme Oslon nähtävyyksiin arkkitehtuuriin, erityisesti viikinkiaikaan ja merenkulkuun kävellen tai sitten pyörillä liikkuen.

Edelleen mietinnässä on reittivaihtoehdot Oslosta länteen ja etelään. Yöpyisimme Norjassa kerran korkealla vuoristossa ja toisen yön rannikolla etelässä. (Minä jarruttelen menoa pahimmille mutkateille vedoten ajotaitooni.) Norjassa oli yllättävän vähän hostelleita isoissa kaupungeissa, mutta teltta-alueita ja mökkikyliä löytyi joka puolelta. Ehkä pitää katsella nuo majoitukset sitten paikan päältä.

Yhden Ruotsin majoituksen olen varannut hostellista Götan kanavan varrelta. Ruotsissa ja Tanskassa aiemmin liikkuessamme olemme käyttäneet usein hostelleita, sillä ne ovat erinomaisen hyvätasoisia ja mukavia. Nyt, kun varaaminenkin onnistuu suoraan netistä, matkan suunnittelu on helppoa. Meille sopii se, että varaamme muutaman yösijan ennakkoon. Silloin siirtymiset eli päivämatkat sujuvat aamupäivisin ja ilta jää paikkakuntaan tutustumiseen eikä tarvitse etsiä turisti-informaatiosta vapaita majoitusvaihtoehtoja.

Tälläkään kertaa motskariin tuleviin matkatavaroihin ei sisälly telttaa, keitintä tai trangia, mutta makuupussista en vielä tiedä, koska se tai lakanat pitää joka tapauksessa pakata mukaan.

Asiasta toiseen. Kävimme eilen moottoripyörätapaamisessa, ensimmäisen kerran tänä "kesänä". Näimme muutaman kaverimme ja ihmettelimme kylmää kevättä ja ihailimme uusia, tuliteriä moottoripyöriä, yhtä mieheni suosikkia enduro BMW:tä alumiini laukuilla ja hienoja vanhoja museopyöriä.

Kuten mainoksessa kerrotaan "aina se on mielessä" nimittäin loma... ja mitä lähemmäksi loma tule, sitä enemmän sitä ajattelee. Mutta nyt ei auta kuin jatkaa arkeen ja lähteä töihin. (:

Missä kevät, kun lunta maassa ja puissa

Ei voi muuta kuin ihmetellä sään vaihteluita. Aamuyöllä alkoi sataa lunta ja aamulla oli maa valkoisenaan. Lämpötila nököttää parissa lämpöasteessa. Ulkona on raikas syyssää!Otin valokuvia puutarhasta. Näyttää koomiselta kun puutarhapöydän ja tuolien päällä on kolmen sentin lumikerros. Viereisen mongolianvaahteran vihreiden lehtien päällä on lumikerros. Tällaisia ovat meidän "japanilaissavolaisen puutarhamme" kirsikankukat. Lohtuna kylläkin, että lumi ainakin suojaa kukintoja paremmin kylmältä. Toivottavasti sääennustus on oikeassa ja illalla alkaa sataa vettä, silloin ei ainakaan tule pakkasta.(Viime öinä pakkanen oli käynyt jopa -8 asteessa.)

Aikomuksenamme oli käydä tänään moottoripyöräajelulla Joensuussa. Onneksi ei lähdetty eilen, nyt olisi ollut karu aamu herätä kaukana kotoa ja miettiä, miten ja milloin voisi lähteä kotia kohti...

Ajelimme iltapäivällä lähikaupungin huonekalukaupoissa. Etsimme hyvää sänkyä. Mieheni tuumasikin, että "nyt ostamme loppuelämäksemme meille sängyn". Kauppojen valikoimat olivat aika samanlaiset: ihan muutama oikea sänkymalli ja lukematon määrä erilaisia jenkkivuoteita, runkopatjayhdistelmiä, jousitettuja patjoja jaloilla ja ilman, eri materiaalista petauspatjoja, moottoripohjia ja päätyjä .. Loppupelissä tuntui, että kaunis taitavasti tehty perussänky onkin harvinaisuus. Malleja oli yllättävän vähän.

Minua nauratti ja ärsytti erään myynti-ihmisen toteamus, että "paljonkos te sitten oikein aiotte sijoittaa vuoteeseenne". Mietimme, olimmeko alussa olleet potentiaalisia asiakkaita vai olimmeko alusta alkaen näyttäneet luusereilta, jotka olivat tulleet vain sisälle lämmittelemään.

Lopuksi menimme ensimmäiseen kauppaan katsomaan ensimmäistä parivuodetta, joka oli meitä ihastuttanut. Se ei sittenkään ollut niin hyvä kuin halusimme, mutta toisaalta siitä kaupasta löytyi Suomessa tehty, massiivinen ja jämäkkä sänky, joka oli vielä kauniskin, ja jonka ostimme. Nyt siis vaan odottelemme sängyn saapumista valmistajalta kauppaan ja käymme hakemassa sen kotiin. Seuraava ongelma on sängyn tuonti sisälle ja kokoaminen.

Räkättirastaspariskunta pesäntekopuuhissa

Onpa hauskaa seurata lähi-ikkunasta rastaiden pesäntekopuuhia ihan talon luona kasvavaan jalokuuseen. Kuusi ei ole suorarunkoinen, vaan vähän kaartuva ja sen oksat ovat sanoisinko perin kärsineet. Ilmeisesti kuusen latvasta löytyi räkättirastaille juuri sopiva, riittävän tukeva kohta, johon linnut kantavat nokat pursuten kuivia oksia ja ruohoa. Toivottavasti pesä kestää paikoillaan tuulet ja sateet, mutta toivottavasti poikaset eivät vartu meidän marjapensaiden ja mansikkamaan lähistöllä.

Joku lintubongari sanoikin, että lintujen seuraaminen vie mukanaan ja voi jatkua koko elämän, allekirjoitan tämän täysin. Olen aina koettanut kertoa omillekin lapsilleni luonnosta ja kertonut kasveista ja eläimistä niiden nimillä. Tarkempaa tietämystä, kuin "katso tuolla on lintu", pitää vanhempien siirtää seuraavalle sukupolvelle, koska eivät lapset opi katsomaan, jos heitä ei tavoitteellisesti ohjaa. Mielenkiintoista nähdä, kuinka he itse sitten omien lastensa kanssa toimivat.

Mieheni on peltotöissä. Kylvökoneen pesässä tulivat lokit. Uskomattoman nopeasti ja suurella joukolla. Kirkuminen kuuluu ja aina traktorin mennessä ohi, lähellä olevat lokit siirtyvät, mutta turvallisen matkan päässä (2 m) olevat jatkavat ruokailuaan. Mitähän nämä rantojen kirkujat syövät pellolta? Kelpaako ötökät vai kaura?

Tein ratkaisun, jota olemme kauan "meinanneet". Lopetin lankapuhelimemme. Nykyisin soitamme kännyköillämme. Tietokoneessa on skype-ohjelma. Lankapuhelimen maksut nousivat ja nyt parin kuukauden lasku oli yli 60 €. Puheluita oli muutama ja puhelinliittymän kuukausimaksu oli yli 40 €. Käsittämätöntä rahastusta.

Meillä on käynnissä kesäretken suunnittelu. Ajopeleinä ovat motskarit. Kylläpä on monien vaihtoehtojen joukosta hankala tehdä päätöstä. Tässä vaiheessa on sovittu lähdöstä ja paluusta eli Turusta Tukholmaan ja Tukholmasta Helsinkiin. Tänä kesänä olisi mukava kierrellä vanhoja Vakka-Suomen ruukkipaikkakuntia. Turku on myös kiinnostava, sieltä löytyy aina katsottavaa. Voisimme käydä uudelleen merimuseossa ja tutustua puutarhoihin. Oslo voisi olla yksi käyntikohde, mutta entäs sitten, suunnataanko etelään vai länteen. Millaista olisi ajaa serpentiiniteillä vuoristossa? Matkailuesitteissä on ihania kuvia vuonoista ja maisemista... Toisaalta etelän suuntakin houkuttelisi ainakin minua. Tanskasta Saksaan ja ajella tutustua saksalaiseen jokimaisemaan ja kulttuuriin. Tämä on ihan auki, mitä tehdään sitten...

Työviikko on ohi

Huh huh
Olipa taas viikko...
Jotenkin asennoidun aina perjantai-iltaan, että se on ikään kuin juhla tai palkinto hyvin tehdystä työstä. Todellisuudessa hoidan hommani pieteetillä. Työni on minulle haasteellinen ja tärkeä projekti. Viikonloppu on omaa aikaani, harvoin mietin silloin jatkuvia työongelmia.

Niin, taas viikonloppu. Monesti kesäaikaan meillä on tapana käydä perjantaina kauppareissuilla ja hankkia perjantain ja yleensä myös viikonlopun ruoka. Niinpä nytkin. Motskarilla ajoa 40 kilometriä ja kauppa ja saman verran takaisin ja koti. Nyt poikkeuksellisesti minusta tuntui, että en osaa ajaa yhtään. Alusta (meidän rinteestä ) lähtien tein ajomokia oikein olan takaa. Vasta loppumatkasta ajo alkoi sujua normaalisti.

Kävimme lähikaupungissa ruokaostoksilla. Kaupanovella kyselin mieheltäni. mitä hän haluaa ruuaksi. Oli kuulema vaikea vastata, joten liha- ja kalatiskillä tein ratkaisuja. Kalaa ja kanaa.

Paistoimme pari tuntia uunifileitä ja niistä tuli perushyvää tarjottavaa salaatin ja perunan kanssa. Yksinkertaisen aterian lopuksi nautimme kahvit ja konjakit. Hyvää oli.

Seuraava projektimme on saunan läämitys oikeilla puilla..

Kyllä tuntuu kylmältä... kesäretkeä suunnitellaan kuitenkin

Sää sitten muuttui jälleen "ihan perin keväiseksi". Äskenkin taivaalta tuli vähän lumentapaista, taisi olla rakeita... Suorastaan masentaa tuo sää.

Äiteinpäiväruusut ovat vielä paketissa ja odottavat istutusta. Laitan juurakot ruusupenkkiin vasta, kun säät vähän lämpiävät. Syyskesällä ruusupenkissä on sitten nähtävillä kolme upean vaaleanpunakukkaista runkoruusua. Nyt pihassa kukkivat valkovuokot komeasti monessa paikassa osaksi omatoimisesti levinneinä ja osa minun levittäminäni. Pääsiäisen aikaan ostetut ja aina kukkapenkkiin keväällä istutetut pikkunarsissit ovat myös kukalla. Helmihyasinteista vain pieni osa kukkii uudelleen. Muu kasvu on pysähdyksissä ja jököttää vain odottamassa lämpimämpiä aikoja. Mieheni murehtii metsään istuttamiaan kuusentaimia, kuinka niille käy, jos halla / pakkanen on todella yöpakkasten luokkaa eli monta astetta maan rajassa. Monilla maanviljelijöillä on varmasti pakkasesta johtuvia mieliharmeja ja ongelmia. Ei tarvitse muuta kuin miettiä varhaisperunanviljelijöitä, taimien kasvattajia, omenapuutarhoja tai marjapensaita vaikka kotipuutarhassa. Toivottavasti kaikkien pellot säästyvät pakkastuhoilta joko pakkastorjunnan tai "onnen" avulla.

Lauantaina vierailivat vanhat tuttavamme, meidän ikäinen pariskunta, pitkästä aikaa meillä. He tulivat kahdella moottoripyörällä! Olipa mukava kuulla kuulumisia, katsastaa moottoripyörät ja pihamaa, jutella niitä näitä ja lopuksi saattaa heitä porukalla. Huomasin ison eron meidän naisten ajotavoissa. Minun keskimääräinen matkanopeusvauhtini on kymmenen kilometriä alhaisempi kuin vieraamme. Kun ajoimme heidän perässään, tulin tehneeksi huomioita. Nyt pysyin kyllä hyvin perässä, mutta täytyypä noudattaa motskarikollegani antamaa vinkkiä ja käydä ajoharjoitteluradalla treenaamassa kaarrelinjoja ja vastaohjausta(, jota luultavasti kyllä käytänkin usein miten ainakin oikealle kääntyessäni...)Omaa ajotaitoa pitää hioa paremmaksi jo kesän matkojenkin vuoksi.

Olemme suunnitelleet kesäretkeä! Tarkoituksenamme on lähteä reilun viikon pituiselle motskarireissulle ja kiertää ainakin Etelä-Norjaa. Tähän suunnitelmaan liittyen olen ottanut selvää autolauttojen hinnoista. Täytyy todeta, että kallista on. Perinteisillä autolautoilla ylitys Turusta tai Helsingistä Tukholmaan ja viikon päästä takaisin kahdelta hengeltä, kahdelta mp:ltä ja hytissä nukkuen maksaa halvimmillaan noin 400 €. Seuraavaksi etsin muita laivoja, jotka ottavat henkilöasiakkaita, mutta tarjontaa ei ole kovin paljon. Halvimmillaan, hankalilla aikatauluilla eli majapaikoista joutuisi sitten maksamaan, ylitykset voisi tehdä vähän alle 300 €:lla. Mietimme, että "kumpi tai kampi", lopputulos on yhtä arvokasta meille.

On toinenkin seikka, jota pitää ajatella eli missä Norjassa kannattaa matkailla, kun aika kuitenkin on rajallinen. Millaisia päivämatkoja ajetaan, kun kumminkin haluamme käydä tutustumassa kaupunkeihin ja matkailunähtävyyksiin. Vuoristo alueet (miten siellä ajetaan niitä kiemuraisia teitä) kulttuurirannikko ja erityisesti Oslo kiinnostaisi, entäs kaikki muut...Wigelandin puisto ja veistokset... Pitääkö ne vain jättää ja ajatella, että ensi kerralla...

Kielikin mietityttää. Osaan ruotsia auttavasti ja englantia jotenkin,...varmaan pärjäämme, kunhan moottoripyöriä ei tarvitse huollattaa eikä korjata, silloin norjaksi ei asioiden selittelyt suju eikä sanasto riitä englanniksikaan. Norjan kalleuskin rajoittaa matkustamista. Nettiä selaillessani löysin monia hyviä hosteleita, niiden hintataso on kohtuullinen. Luulen, että suosimme niitä, sillä "aina pärjää, kun on teltta mukana reissussa" -matkailijoita ei meistä enää taida tulla.

Uskokaa tai älkää, ulkona sataa vähän lunta! Mitenhän lauantain moottoripyöräkeli kehittyy? Vääksyssä olisi silloin Hymyilevän motoristin kevätpäivä -kokoontuminen, jonne voisin siedettävällä kelillä ajaa.

Kukkaihanuuksia

Meidän korkeuksilla kukkivat sinivuokot, valkovuokot ja skillat. Täytyy kyllä kertoa, että olen siirtoistuttanut kaikki omaan pihaan ystävien puutarhoista.





Viime talvena kaadettiin suuri koivu ja nyt keväällä kanto näytti tältä. Uskomattomat värit! "Piiminyttä mahlaako"?

Kesän ensimmäinen sadekeli yllätti

Nyt sekin on nähty. Läksimme puolenpäivän maissa ja ajelimme sukulaisiin. Ajoreitin pituus oli pari sataa kilometriä. Ajatuksenamme oli vain piipahtaa ja palata sitten kotiin. Kahvittelimme. Oli kiva jutella ja miettiä kesäsuunnitelmia. Tietenkin "tarkastimme" pihamaat, tutkimme kevätkukat ja katsoimme seuraavat kukkijat.

Lähdimme ajelemaan kotia kohti ja puolimatkassa alkoi sade. Lähtiessämme näkyi mustia pilviä, mutta enpä osannut ajatellakaan, että ne osuisivat kohdallemme. Aluksi asfaltilla näkyi vain pieniä läikkiä, vähän isompia läikkiä ja pian saimme kunnon kuuron niskaamme. Ostaessani MotoG:a, mieheni vitsaili, että sammuukohan se sateella... Kovimman sateen aikana moottoripyöräni kone vähän "yskiskeli", jolloin aiemmat jutut palasivat mieleeni. Mutta onneksi ei ollut käytännössä ongelmia, vaan ajaminen sujui normaalisti. Moottoripyöräni ei piiputtanut eikä sammunut.

Sade ja moottoripyörällä ajaminen on siinä mielessä hankalaa, että kypärän visiiri kastuu sateesta ja likaantuu autojen heittämästä kuravedestä. Haittaa siis minun näkökenttääni. Tavallisesti hanska toimii hyvänä "lasinpyyhkijänä" ja matka jatkuu. (Viime kesänä ajoimme kotiin tosi-tosi-tosi sadekelissä mm. yhtenä päivänä aamusta iltaan, jotta tulihan sitäkin keliä treenattua...)

Olen ihmeen hyvin pärjännyt (pitää koputtaa puupöytään) Moto G:lläni. Reilut 1000 kilometriä on takana tänä keväänä ilman kaatumarautoja. (Toivottavasti en onnistu kaatamaan pyörääni vastakaan...)

Aamupäivä tietokoneella

Aamupäivä tietokoneella ja tällaisena aamuna... voi itku. Vaihdoimme uuden MSOffice 2007 -paketin ohjelmat ja alku on ollut aina uutta ohjelmaa aloittaessa sanoisinko tuskaa eli opettelua: tavallinen Word, valokuvien tallennus ja nyt Exel. Kaikki ovat helppoja kunhan niiden käyttöön perehtyy, mutta perehtyminen vaatii aikaa, jota ei millään viitsisi käyttää moiseen. Onkohan kellään samoja kokemuksia?

Istutin ruukkuihin perjantaina yrttejä, joita ostin maitokaupasta. Jo viime syksynä istutin keittiön ikkunalle basilikaa ja sitruunamelissaa. Ne tuottivat makuelämysten lisäksi myös esteettisiä elämyksiä, sillä ne kasvoivat kauniisti ja hoitivat viherkasvien virkaa pitkälle talveksi. Nyt ruukuissaan tuoksuvat mm. meirami, basilika, tinjami ja persilja. Suosittelen pienoisyrttimaata kaikille.

Tänään (ihan kohta) pitää vielä lähteä motskarilla ajelemaan, sillä ensi viikko on kiireinen ja säistäkään ei tiedä...

Korjasin blogini nimeä

Ihana aamu! Joskin puoli seitsemältä kyllä tuntui, että onko jo nyt pakko herätä. Aamukahvin ja -puuron jälkeen eloni on käynnistynyt. Keittelin äsken jo toisia aamukahveja, kun mieheni tuli taimenistutuksesta. Hän oli tehnyt "puoliurakkaa" ja lähti vielä tekemään toisen puolen. Kertoi, että uudella istutusputkella on helppo työskennellä. Itse olin haravoimassa (!). Siinä samalla ihailin kukkia. Jos ehdin liitän tänne pari kuvaa kukkaihanuuksista.

Lisäsin blogini nimeen viittauksen moottoripyöräharrastukseen. Vieläkään en ole täysin tyytyväinen nimeen, mutta olkoon se tässä muodossa niin kauan kuin keksin paremman. Suunnittelen kirjoittavani tänne ensi kesän motskarireissuista. Pieniä matkoja tulee tehdyksi varmaan melkein viikoittain (viikonloppuisin) ja pari tai ainakin yksi pitempi reissu, joka on nyt "suunnittelupöydällä". Se voisi suuntautua lähteen, keskustelun alla on , minne ja kuinka pitkälle puolessa toista viikossa ehtii... Minun työnäni on ollut katsastaa (etsiä) majoitukset. Nyt, kun olen etsinyt netistä eri majoitusvaihtoehtoja, olen ihmeissäni Norjan hostelleiden ja hotelleiden hinnoista. Meillä ei ole yleensä pitkillä reissuilla ollut telttaa mukana, vaan olemme asuneet hostelleissa tai halvoissa hotelleissa. Mitähän ensi kesänä pitäisi tehdä...

Olin eilen mökillä katsomassa kevättä. Tuo oli ensimmäinen kerta talven jälkeen ja kaikki oli kunnossa. Tietä pitää parantaa kesän aikana hiekkakuormalla. Oli puhetta, kun sinne menimme, että tähän aikaan usein joutsenet ovat vastarannalla pesimispuuhissa. Pettymys oli, kun lintuja ei näkynyt. Iloisena yllätyksenä kohta alkoi kuulua tuttua törähtelyä niemen takaa, laulujoutsenpariskunta lensi kaartaen pesimispaikalleen ja ui kisaillen jonkin aikaa (aivan kuin meille esiintyen). Oli aivan upeaa seurattavaa! Varmaan rouva teeri oli katsastamassa pesäpaikkaa aivan rannan tuntumasta (ei tavallista teerille) pikkuisen kuusentaimen alta tai sitten se oli päiväunilla ja me herätimme ja säikytimme sen pahanpäiväisesti lentoon. Jälleen kerran oli ilo juoda päiväkahvit terassilla ja katsoa järvelle. Jäitä oli lauttoina siellä täällä. Ei olisi tarvittu kuin navakka tuuli, niin jäälautat olisivat kadonneet.

Nyt myös minun tauko on ohi ja lähdettävä pihalle töihin...

Vappuna 2008

Kyllä sää on ihana! Nytkin vielä +19 astetta lämmintä.

Aamulla haravoimme ja kunnostimme pihaa. Nyt mansikat on haravoitu, vadelmat leikattu ja kukkapenkit tarkastettu ja haravoitu. Mansikka on talvehtinut hyvin.

Sinivuokot ovat häviämässä. Pihan pääkukkapenkissä oli vain kaksi pienenpientä kasvustoa. Harmittaa, mutta minkä asialle mahtaa. Viime kesänä huomasin, kuinka valkovuokot valtasivat kasvualaa ja ilmeisesti tukahduttivat sinivuokon.

Valkovuokkokasvustot rehottavat, ne ovat levinneet moneen paikkaan ja ovat tällä hetkellä ihania. Myöhemmin kesällä valkovuokkojen lehtimatto on enemmän kosmeettinen haitta kuin kaunistus. Sama juttu myös skilloilla. Nyt kauniinsinisiä kukkia puskee nurmikolla monesta paikasta ja muualta pihan reunuksilta niitä huomaa. Kukkapenkkien skillat ovat tummanpuhuvan vihraälehtisiä ja suloisen sinikukkaisia. Kevätesikot ovat vasta tehneet lehtiä, niiden kukkimista saa odotella.

Vaikka kukkapenkit ovat tähän aikaan suorastaan rumia, pian ne muuttavat pihaa viehättäväksi ja kiinnostavaksi.

Välillä seurasimme varpushaukkaa, kun se kaarteli lämpimän ilman nosteessa. Odotimme, löytäisikö se saalista heinäpellolta, mutta tällä kertaa ei haukkaa onnistanut.

Päivällä kävimme, kuinkas muutenkaan, motskariajelulla. Vappuajelusää oli kuin konsanaan keskikesällä, ajopuvun alla riitti vain t-paita. Seurasimme jäätilannetta järvien rannoilla. Jäidenlähtö oli käynnissä. Rannoilla ajaessamme vastaan tuli kylmä henkäys muuten niin lämpimässä säätilassa. Tänään oli ihmisiä oli paljon liikenteessä. Moottoripyöriäkin näkyi tosi paljon. Torin mp-parkki oli tupaten täynnä.

Ajoimme mutkateitä. Moto Guzzi toimi hyvin. Sitä oli helppo ohjata. Pyörä ei "tärryytä" alle satasen vauhdissa lainkaan, mutta kun nopeus nousee yli 110 kilometriin ja pyörä alkaa vähän tärisyttää. Minun pitää tarkistuttaa renkaat, ekaksi ilmanpaineet ja jos se ei auta niin tasapainotus. Voihan "pikkutärinä" kuulua myös ajamisen nautintoon...

Aioimme ajaa vain pikkulenkin, mutta kilometrejä kertyi pari sataa.

Että silleen...