Nyt sekin on nähty. Läksimme puolenpäivän maissa ja ajelimme sukulaisiin. Ajoreitin pituus oli pari sataa kilometriä. Ajatuksenamme oli vain piipahtaa ja palata sitten kotiin. Kahvittelimme. Oli kiva jutella ja miettiä kesäsuunnitelmia. Tietenkin "tarkastimme" pihamaat, tutkimme kevätkukat ja katsoimme seuraavat kukkijat.
Lähdimme ajelemaan kotia kohti ja puolimatkassa alkoi sade. Lähtiessämme näkyi mustia pilviä, mutta enpä osannut ajatellakaan, että ne osuisivat kohdallemme. Aluksi asfaltilla näkyi vain pieniä läikkiä, vähän isompia läikkiä ja pian saimme kunnon kuuron niskaamme. Ostaessani MotoG:a, mieheni vitsaili, että sammuukohan se sateella... Kovimman sateen aikana moottoripyöräni kone vähän "yskiskeli", jolloin aiemmat jutut palasivat mieleeni. Mutta onneksi ei ollut käytännössä ongelmia, vaan ajaminen sujui normaalisti. Moottoripyöräni ei piiputtanut eikä sammunut.
Sade ja moottoripyörällä ajaminen on siinä mielessä hankalaa, että kypärän visiiri kastuu sateesta ja likaantuu autojen heittämästä kuravedestä. Haittaa siis minun näkökenttääni. Tavallisesti hanska toimii hyvänä "lasinpyyhkijänä" ja matka jatkuu. (Viime kesänä ajoimme kotiin tosi-tosi-tosi sadekelissä mm. yhtenä päivänä aamusta iltaan, jotta tulihan sitäkin keliä treenattua...)
Olen ihmeen hyvin pärjännyt (pitää koputtaa puupöytään) Moto G:lläni. Reilut 1000 kilometriä on takana tänä keväänä ilman kaatumarautoja. (Toivottavasti en onnistu kaatamaan pyörääni vastakaan...)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti