Puutarhasta ja motskarireissulta

Sunnuntai oli kaunis päivä. Puutarhassa tutkiskelin puiden lehtien kehitystä. (Joku varmaan ajattelee, että "hoh-hoijaa, eikös ole parempaa tekemistä...") Suomenpihlajan lehdet olivat alapinnaltaan kauniin harmaanhohtoisia ja lehtikimppu ehkä viisi senttimetriä kasvanut silmuvaiheesta. Hevoskastanja riiputti lehtiään supussa alaspäin päin. Oksien lomasta näkyi muutama nuppuvaiheessa oleva kukinto. Vasta nyt, kun puu on kasvanut pihallamme ainakin 15 vuotta, se alkaa olla sopivan ikäinen tekemään siemeniä. (Viime kesänä parista kukasta valmistui siemeniä ensimmäisen kerran, mutta en saanut löytämistäni yhtään itämään.) Jalavan lehdet ovat pienesti hiirenkorvalla ja joidenkin alaoksien päissä on isompia lehtiä. Tammen oksat ovat silmulla. Tuomi aloittelee kukkimaan.

Kukkaloistoa ei ole. Takapihalta löytyi herkän kaunis kukkapenkin reuna, kun valkovuokkojen kanssa hyvin lähekkäin kukkivat kirkkaan siniset (ranta)lemmikit.

Kävin aamupäivällä opettelemassa puuntaimien istuttamista ns. istutusputkella. Tällä kertaa maa oli helppoa ja istuttaminen kesti hetken. Tässä vaiheessa toukokuuta ei ollut itikoita eikä mäkäräisiä kiusaamassa.

Iltapäivällä suunnitelmissamme oli ajaa Joensuuhun moottoripyörillä. Lähdimme kotoa puoli yhden maissa ja palasimme iltakahdeksalta. Ajoaikaa oli kuusi tuntia.

Nyt voin jo sanoa Moto Guzzistani, että olen erittäin tyytyväinen sen matkapyöräominaisuuksiin. Ajoasento on minulle hyvä, kädet eivät puudu eikä selkäni kipeydy, joten pitkätkin päivämatkat onnistuvat. Pyörän etupleksiä voisi ehkä säätää ja pitää tutkia, onko saatavilla sellaista tuulenohjainta, jonka kiinnitäisiin pleksin yläreunaan.

Olen ajanut liikennerajoitusten mukaan (120 km tunnissa on mahdollista moottoritiellä, mutta 100 ja 80 km tunnissa) yleistä matkanopeusvauhtia. Motskarini on kulkenut noilla nopeuksilla erinomaisesti. Bensaa menee vähän ali tai yli 5 litraa satasella, mikä ei ole paha kulutus.

Jälleen eilisellä reissulla ihmetytti joidenkin autoilijoiden törppöilyt moottoripyörällä ajavaa kohtaan. Ohituskaistalla "Fordi" ajoi ja ajoi rinnalla, ei mennyt ohi, kuinkahan pitkään häirintä olisi jatkunut, jos me emme olisi kääntyneet toiselle tielle.

Kapealla maantiellä miesseurueen auto ohitti keltaisen viivan puolelta ylämäessä ja vastaan tuli saman aikaisesti toinen auto. Kiireinen "superkuljettaja" huomattuaan vaaran "tyrkkäsi" autonsa ihan eteeni. Jouduin jarruttamaan nopeasti välttääkseni vaaratilanteen. Onneksi takana tulija huomasi hiljentää vauhtiaan. Tämä oli malliesimerkki autoilijan ajattelukyvyn puutteesta.

Ihmeellisin tapaus oli, kun ajoimme maantiellä autojonossa, minä mieheni perässä. Takaa tuli nopeaa vauhtia motskari, jonka kuljettaja ohitti ensin minut, näytti mennessään minulle kantapäätä (heilutti jalkaa kuin potkaistakseen minut tien penkalle), ohitti sitten mieheni ja tervehti häntä ihan asiallisesti kädellä moikaten. Mikä olikaan tuon moottoripyörämiehen sanoma minulle? Minä ajattelen täysin toisella lailla naismoottoripyöräilystä kuin ohittaja...