Suunnitelmiemme mukaan ajelimme moottoripyörillä Savonlinnaan. Perinteisesti menimme Oravin kautta. Tie Varkaudesta Kangaslammille on päällystetty, välttävän kuntoinen pikkutie, mutta Kangaslammilta Oraviin tie on suorastaan kehno. Kupruja ja töyssyjä heti Kangaslammilta lähdettäessä vaikka kuinka paljon. Olimme ajaneet reitin vuosi sitten, mutta kumpikaan meistä ei muistanut, että tie olisi ollut noin huonokuntoinen. Ihmisille, jotka asuvat tien varrella ja käyttävät tietä päivittäin, toivoisi parempia yhteyksiä maailmalle.
Oravin venesatama on loistava taukopaikka myös meille motoristeille. Satamaa voisi sanoa veneiden parkkipaikaksi. Nytkin juhannusliikenne vesillä näytti vilkkaalta ja aluksia oli laiturissa useita. Mietimme veneilykauden pituutta ja vertasimme sitä ”motskarikauteen”. Moottoripyörillä taitaisi voida ajella hieman pitempään … vai voisiko? Oli mielenkiintoista seurata läheisestä kanoottien vuokrauspisteestä porukan lähtemistä vesille. Heidän lähtiessä ei satanut, oli suhteellisen tyyntä, mutta ilma oli yllättävän viileää eli aika mainio retkiajankohta, mutta vaatetus piti olla riittävä. Menivätkö kanoottiretkeläiset katselemaan norppia? Heidän tapansa liikkua vesillä tuo lintujen ja muiden vesieläinten elämän katseltavaksi ikään kuin tarjottimelle. Eläimet eivät häiriinny ja ihmiset saavat luontoelämyksiä. Upeaa!
Jatkoimme matkaa eväät syötyämme koti Savonlinnaa. Oli kiva ajella kauniissa maisemissa. Näkyi ihania lehtomaisia koivikoita ja runsasta suomalaista perinnemaisemaa. Viljapellot olivat komeassa kunnossa. Ajoimme suoraan Punkaharjulle ja Vanhalle harjutielle, perinteisesti pysähdyimme kioskilla ja tarkensimme reittisuunnitelmia. Päätimme käydä Valtionhotellissa katsomassa lounaslistaa. Kuinka ollakaan, ajoin pyöäni niin, etten omin voimin päässyt peruuttamalla lähtemään, apu oli tarpeen, mutta kyllä harmitti. Pyöräni on minulle pikkuisen korkea, varsinkin nyt renkaan vaihdon jälkeen. Yleensä hallitsen sen, mutta voimani eivät riitä lykkimään pyörän massaa (180 kg) ylämäkeen. Kun vielä en ymmärtänyt kaartaa peruuttaessani, jotta olisi ollut helpompi lähteä, olin lopputuloksena vetoavun varassa. Kiitos taas miehelleni!
Yövyimme Vuorilinnassa. Huoneemme on ollut sama jo muutamana vuonna. Mennessämme jo mietimme, mahtaisiko aiemmista vuosista tuttu varis olla vartio- tai nukkumisoksallaan. (Vaihdoimme variksen takia ensiksi saadun huoneemmekin entiseen.) Niin vain kävi, että varis oli paikoillaan. Kylläpä tilanne huvitti! Tarkemmin katseltuamme, pohdimme, olisiko varis sama kuin ennen vai nuorempi yksilö. Päädyimme nuorempaan. Aamulla herättyämme, varis oli paikoillaan. Se seurasi ympäristöään, vaakkui ja puhdisti nokkaansa oksaan. Ei aikaakaan, kun se sai seuraa. Viereiselle oksalle lennähti toinen varis. Mieheni kanssa hymyilimme meidän ”naapurivaristen elämän seuranta”-projektiamme. Mielenkiintoista nähdä, ovatko varikset ensi kerrallakin paikoillaan väijypuussaan.
illalla katselimme Linnasaaren kokkoa, ihmisiä Hospitsin terassilla ja kävimme yömyssyillä Seurahuoneen yläbaarissa. Tällä kertaa illasta ei tullut pitkä, vaan suuntasimme ajoissa nukkumaan.
Hyvän aamiaisen jälkeen pakkasimme pyörät ja lähdimme uudelleen Punkaharjulle. Kävimme Retretissä katsomassa Ellen Thesleffin maalauksia ja Leonardo da Vincin koneita ja Lustossa hevosista ja metsänkorjuusta kertovaa näyttelyä. Molemmat olivat erinomaisia käyntikohteita. Paluumatkalla mietimme lähteäkö Savonlinnan satamasta Juvan kautta suoraan kotiin vai tehdäkö lenkki… Sadepilvet olivat kastelleet jo meidät ajomatkalla Punkaharjulta. Synkkiä ukkospilviä näytti olevan joka puolella. Lähdimme kuitenkin kohti Puumalaa, todellista matkatietä pitkin. Harjoittelin reipasta vauhtia ajamista ja omalla kaistalla pysymistä. Tällaisiako vai vielä pahempia tiet ovat Norjassa? Kiva oli ajaa joka suuntaan mutkittelevaa tietä.
Puumalan rannassa oli elämää. Sinne oli rakennettu uusi ravintola ja karaoke soi iltapäivän ratoksi. Välillä ukkoskuuro ajoi terassiväen sisälle, mutta karaokelaulajat jatkoivat lipan alta. Aikamme katseltuamme sataman menoa suuntasimme pyörämme kohti Mikkeliä, josta matka jatkui Juvalle. ihmettelimme tieliikenteen vähyyttä. Motskari-ihmisiä ja autoilijoita oli vähän liikkeellä. Olisiko syynä ollut kylmä (alle 15 astetta) sää vai ensimmäinen juhannuspäivä, joka oli lauantai, ja kaikki olivat vielä juhannuksen vietossa.
Kotona olimme illalla kuuden maissa. Ajomatkaa kahtena päivänä yhteensä oli kertynyt, yllättävää kyllä, melkein 600 kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti