Juhannus 2008

Istutimme kaksi tammen tainta, jotka toin Helsingistä leikkipuiston hiekkalaatikon viereltä, takapihallemme. Otin luonnon taimet "talteen" hiekkalapiolla hiekkasankoon, samalla kun olin lapsenlapsemme ja äitini kanssa leikkipuistossa. Selitin itselleni, että ei haittaa, koska joku olisi pian kitkenyt tai repinyt ne pois ja viereisen istutuskaistaleen puskien alla oli satoja taimia, jotka nekään tuskin saavat kasvaa suuriksi tammiksi, joten taimikaappauksesta ei tullut minkäänlaista vahinkoa. Nimesimme taimet lapsenlapsemme mukaan T:n tammiksi. Toivottavasti kasvavat ajan kanssa komeiksi puiksi. Vaikka asumme kaukana 1. kasvuvyöhykkeeltä, kasvaa pihassamme nytkin yksi kunnon ja toinen puskamainen tammi. Joten toivoa on...

Vielä leikkipuistossa käynnistä: Oli mukava nähdä pikkupoikien (2-3-vuotiaita) kiinnostus poljettavaan leikkitraktoriin. Kun T ajoi traktorillaan, sai hän helposti seuraa. Jotkut lapsista kysyivät, saavatko he ajaa ja tietenkin he saivat luvan. Huomioni kiintyi tilanteeseen, kun T vastasi pikkukavereille, että "voit ajaa traktorillani, ole hyvä", kohteliaasti. Oli hauskan näköistä touhua, kun yksi, jolla jalat eivät ylettyneet polkimille, istui ja toinen, joka ei uskaltanut vielä mennä ajamaan, työnsi traktoria eteenpäin. Äidit ohjasivat ja opastivat ja saivat kaikki sujumaan ilman riitoja. Suuri hiekkalaatikko oli myös huippupaikka kaikille lapsille. Pikkuisia muovikupposia oli hauska piilottaa ja pyytää sitten muita etsimään. Hiekkakakut syntyivät samalla tavalla kuin aina ennenkin ja yhtä hauskaa ne oli T:stä rikkoa. Meille mummoille lasten pihaelämän seuraaminen oli ihan juhlaa.

Juhannuksen motskarireissu on suunniteltu. Nykyisin netistä löytyy erinomaista tietoa eri paikkakuntien säästä. Seuraamme sadealueiden liikkeitä ja ennakoimme, missä päin Itä-Suomessa on vähiten sateista eli mihin suuntaan kannattaisi lähteä ajelemaan. Tänä juhannuksena ajamme Savonlinnan ja Punkaharjun seuduilla. Siellä näyttäisi olevan parhaat säät. Voisimme käydä höyrylaivaristeilyllä ja Lustossa. Retretissäkin olisi kiinnostava näyttely, mutta kaikkea ei yhdellä kertaa kerkiä näkemään.

Meillä molemmilla on pyörissämme uudet takarenkaat. Vaihdatimme ne eilen. Nyt alku kilometreillä pitää ajaa varovasti, koska rengas voi olla liukas jarrutettaessa. Kunhan renkaan uusi pinta on "karheutunut", matkanteko palautuu tavalliseksi.

Takarenkaan vaihto Moto G:hen oli vaikeampi tehtävä kuin mieheni pyörän renkaan vaihto. Huomasimme, ettei Moto G:n takarengasta vaihdeta noin vain matkalla tienpäällä, vaan siihen tarvitaan paikka ja osaamista. Reissussa, jos rengashaaveri sattuisi, pitää etsiä korjaamo, joka hoitaa homman. Moto G:ssä ei ole ns. keskiseisontatukea, mikä sekin hankaloittaa, koska takapyörää ei saa nostettua ilmaan. Takarenkaan irrotuskin oli vaativa urakka ammattimiehiltäkin (he tosin tekivät työn ensimmäistä kertaa Moto G merkkiseen pyörään). Voisi sanoa, ettei italialainen moottoripyöräsuunnittelu ole etsinyt käyttäjäystävällisiä ratkaisuja renkaanvaihtoon. Tällä kertaa Moto G:n takarenkaan vaihto onnistui hyvin, kiitokset vain ammattimiehille, sillä kotimatkalla tunsin ajaessa, ettei rengas täryytä eikä muitakaan ongelmia ilmennyt.

Nyt pitää lähteä Juhannusta valmistelemaan eli panna kotityöt ja pihatyöt käyntiin. Ensin on vuorossa veneen laitto vesille ja kauppareissu.

Juhannusta kaikille!