Lähdimme ajelemaan perjantaina Helsinkiin. Sää oli kaunis ja ilma lämmin eli meille ihanne olosuhteet. Kotoa lähtiessä mietimme pukeutumista, tarvitsemmeko pitkähihaista puseroa t-paitojen lisäksi core tex-asujen alle. Päätimme pärjätä lyhythihaisilla ja ajotakilla ensimmäisen kerran tänä kesänä.
Ajaminen sujui vauhdikkaasti. Ajoaika ja kaksi tankkauspysähdystä ja olimme sopivasti Helsingin ruuhkassa. Länsisataman lauttaliikenteestä purkautui parahiksi normaaliin iltapäiväruuhkaan väkeä. Jonot Michelininkadulla seisoivat. Näin maalaisesta tuntui kummalta, kun toisen puolen ajokaistaa kolisivat raitsikat ja toisella puolella oli bussien jatkuva jono. Välillä ajoimme itsekin ratikkakiskojen välissä. Siinä vaan odoteltiin pääsyä risteyksestä ohi ja majoituspaikkamme löytymistä. Moto G sopeutui hyvin kaupunkiliikenteeseen, mieheni tuumasi, että ”kyllä italialaisetkin joutuvat ajamaan ruuhkissa, kyllähän he pyörän osaavat tehdä”. Kun olemme reissanneet motskareilla (tai autolla) vieraissa kaupungeissa, on ollut helppo liikkua, jos vähääkin olemme pystyneet hahmottamaan ilmansuuntia ja kaupungin karttaa. Helsinki on vuosien saatossa tullut tutuksi ja suunnistaminen onnistui nytkin ilman navigaattoria.
Majoittuminen. Motskarien ajaminen autotalliin, joka on talon alla -3 kerroksessa, ajoliuskaa pitkin, on jännittävä lisä. Nytkin puomeista vain ensimmäinen aukeni normaalisti ja toisen (olisi pitänyt olla siihenkin oma parkkilippu) jouduimme ohittamaan oikealta sivusta. (Motskari sopi, auto ei olisi sopinut.) Tällä kertaa turvallinen yöpaikka motskareille löytyi autotallin sivustolta ilmaiseksi.
Seuraavaksi kamppeet vaihtoon ja kaupungille ”immeisiä kahtomaan”. Oli perjantai-ilta ja väkeä oli liikkeellä paljon. Hauskan lisän Helsingin katukuvaan toivat sambakarnevaalit. Espan lavalla esiteltiin karnevaalikulkuetta, sambakouluja, upeita pukuja ja sambattiin. Piipahdimme tavarataloissa ja muutamassa mukavassa kesäkuppilassa. Tälläkin kertaa ilta päättyi Tornin yläbaariin yömyssyille.
Ajaessa huomasin, kuinka voikukkien siemenet olivat jo valmistumassa. Tienpielet olivat valkoisenaan siemenpalloja. Toisin kuin meillä, täällä pellot ja pientareet ovat kauniin keltaisia, kukkiminen juuri parhaillaan käynnissä. Meidän pihan hevoskastanjan kukat ovat vasta nupussa, mutta Espan puistossa hevoskastanjat kukkivat tosi komeasti. Voi vain todeta, että Suomi on pitkä maa.
Lauantain ohjelmassa meillä oli Ateneum ja Pekka Halosen näyttely. Olimme jonottamassa ennen yhtätoista ja kiersimme kaikessa rauhassa suuren näyttelyn. Samalla, kun ihastelimme Halosen teoksia , ihmettelimme sata vuotta sitten eläneiden suomalaisten taiteilijoiden suomalaisuutta ja eurooppalaisuutta. Halonen oli maalannut ja elänyt niin Lapinlahdella, Tuusulassa, Kinahmissa, Kolilla, Karjalassa kuin Roomassa ja Pariisissa. Uskomaton tie hänelläkin oli kulkea Lapinlahdelta merkittäväsi suomalaiseksi taiteilijaksi.
Loppupäivä oli istuskelua suurkirkon portailla, kävelyä ja laiskottelua. Mielenkiintoista oli katsella Sambakulkueen järjestäytymistä, muuta Senaatintorin ohjelmaa sekä itse kulkuetta. Hauskaa, elämäniloista musiikkia, kaikenikäisiä sambaajia, upeita pukuja, meluisia rytmiryhmiä, ... Jälleen sambakoulut olivat tehneet uskomattoman paljon työtä ja saaneet tanssioppilaansa ylittämään varmaan odotuksetkin. Uuttakin oli kulkueessa: Afrikkalais-suomalaiset rumpuryhmäläiset pärisyttivät iloisen mukaansatempaavasti.
Toinen suunniteltu kohteemme Mustion linna Karjaalla jäi vielä käymättä, koska linnaan pääsee tutustumaan vain arkipäivisin ja nyt emme ehtineet. Sinne menemme toivottavasti myöhemmin tänä kesänä.
Sunnuntaiaamulla söimme aikaisin aamiaisen, pakkasimme ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Koska perjantaina ajoimme suorinta tietä Helsinkiin, nyt valitsimme toisen reitin. Ajoimme Lahteen, lähdimme Vääksyyn ja sieltä Jämsään. Mukava taukopaikka löytyi Vääksyn kanavalta. Vääksystä Jämsään oli aika yksitoikkoisen metsäinen tie, reitille ei sattunut järviä, vaan kaunista maalaismaisemaa ja metsää. Onneksemme tie oli vasta pinnoitettu ja ajaminen sujui. Nyt matkanteko oli siinäkin mielessä mukavaa, että holtittomia ohittelijoita ei liikkunut. Liikennettä oli, mutta kaikki ajelivat rauhallisesti. Ennen kotia pidimme vielä kunnon tankkaus- ja ruokailutauon Jyväskylässä. Loppumatka sujui ja illalla pysäytimme motskarimme kotipihassa.
Iltalukemistona olivat karttakirjat ja –puheena uudet reissusuunnitelmat!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti