Vaihteeksi koiramummona

Loma on alkamassa. Työssä viimeiset tehtävät tulevat hoidetuksi tällä viikolla.

Oikeastaan sain jo sunnuntaina ”erilaista haukuntaa” elämäämme, kun meille tulivat kolme koiraa hoitoon. Voitteko kuvitella, että joku perhe on ottanut kolme (!) koiraa kotiinsa. Koirat ovat samaa rotua ja kooltaan keskikokoisia. Vanhin koirapojista on seitsemän ja seuraava kaksi vuotias ja nuorin 12 viikkoinen. Onneksi kaverit eivät ole mitään räksyttäjiä, vaan paimenkoiria, jotka pitävät huolta meidän ihmisten sijainnista, liikkumisista ja talon ohi kulkevasta liikenteestä. Jos joku tulee tai kulkee ohi, ilmoitus siitä tapahtuu välittömästi kolmen koiran hurjalla ryntäyksellä äänen aiheuttajaa kohti ja haukulla. Haukkuminen on ilmoitus, että jotain on tapahtumassa.

Minun on helppoa pitää koirahoitolaa muutamana päivänä, mutta joillakin nuo (kyllä ihanat) koirapojat ovat jatkuvasti. Voi sitä vaivaa, karvoja ja likaa, jota ne kantavat sisään ja sitoutumista hoitajan tehtävään. Tässä tapauksessa ilo on ehdottomasti koirien isäntäväellä, heidän on pidettävä (ja niin he pitävätkin) koiristaan hyvää huolta ja kasvatettava laumansa tottelevaisiksi ja fiksuiksi koiriksi. Koiralauma käyttäytyy hyvin, sillä kotona ne voivat olla irti ja ”kakkalenkit” sujuvat ilman hihnoja. Kaupungilla käydessä pidän koirat kytkettyinä ja kolmen koiran porukka kulkee näppärästi mukana. Vauvakoira on lauman viimeinen lenkki. Näin pitää olla, sillä se oppii tavoille matkimalla laumansa johtajakoiraa ja toimimalla johtajaihmisen ohjeiden mukaan.

Pentu on melkein sisäsiisti. Aamuyöllä, kun ”hoitohenkilökunta” eli me nukumme, ilmestyy löröjä ja kakkakasoja lattialle, mutta päivisin porukka hoitaa vessakäynnit ulkona. Aina ruokailun jälkeen tai parin tunnin välein vien lauman ulos ja kierrämme pienen lenkin lähialueella. Koirat ovat irti, juoksevat iloisesti tutkien ja hoitavat asiansa. Täällä maalla minulla ei tarvitse olla huomaavaisen koiran ulkoiluttajan muovipusseja mukana, koska koirien jätökset kyllä häviävät luontoon luonnollisella tavalla. Meidän seutumme ovat koirille tuttuja, ne kyllä tietävät, missä voi riehua ja juosta.

On hauska seurata koirien leikkimistä: Isoilla koirilla vauhtia on ja kontakteja riittää kahdestaan kirmailla. Pentu kulkee perässä mukana samalla lailla haukahdellen, muristen, houkutellen tai hamuten kuin isommatkin. Välillä vanhemmat koirat urisevat toisilleen kita auki maassa esimerkiksi selällään pyörähdellen ja tai alhaalla maaten ja pentu pyörii, näykkii isomman suuta, poskia tai häntää ja murisee samalla äänellä. Kaikki tietävät, että tämä on leikkiä.
Tänään satoi ja pihatyöt odottavat tekijäänsä. Kukkapenkit on käytävä läpi kitkien ja lannoittaen. Taitaapa pitää poistaa Round upilla kauheimpia rikkakasveja. Sitten pitää hankkia ruukkuihin kesäkukat.

Olen aikonut vaihtaa aitan seinustan humalat villiviineiksi. Humalat kasvavat alkukesästä kauniina ja rehevinä, mutta keskikesällä niihin ilmestyy hunalakääriäisiä, jotka tekevät selvää vihreistä lehdistä jättäen jäljelle vain lehtien suonet. Ole laiska pihanhoitaja, enkä halua käyttää torjunta-aineita. Humalien kasvupaikka aitan seinustalla on tyylillisesti sopivampi kuin samalla paikalla villiviini. Villiviini taas näyttää tosi komealta talon seinustalla. Minua viehättää villiviinin kaunis kasvutapa ja komea syysväritys. Humalaa en hävitä kokonaan, vaan teen sille humalasalon alapuutarhaan. Toivottavasti se siellä saa kasvaa ilman tuholaisiaan.

Istutan vasta nyt äitienpäiväruusut (taimistolta ostettu kolmen ruusunjuuren nippu) kukkapenkkiin. Kamalaa, kuinka olen tässä asiassa myöhässä! Mutta… On ollut kiireitä ja pakkasia. Nyt maa on lämmintä ja kosteaa, luulisi kaikki kasvuolosuhteet olevan parhaimmillaan. Toivottavasti istuttaminen ei paljoa vähennä eikä hidasta kukkimista.
Luulen, että tulee olemaan hauskaa seurata, kuinka pentukoira reagoi, kun alan kaivaa istutuskuoppia ja kitkeä kukkapenkkejä. Se varmaan tulee avuksi ja kaivaa uusia ja uusia kuoppia pehmeään multaan.

Viikonlopuksi olemme suunnitelleet pientä motskarimatkaa: Ajelisimme Mäntsälään päin ja sieltä kohti Hankoa, sitten Saloon ja katselisimme vanhoja tehdaspaikkoja. Nyt samaan aikaan on motskarikokoontuminen, 8 ruukin kierros, jossa osallistujat kiertävät reitin vanhojen rautaruukkien maisemissa. Me olemme jo monena vuonna halunneet osallistua kyseiselle kokoontumiselle, mutta ajankohta ei ole ollut sopiva, emme ole päässeet irtautumaan omista ympyröistämme. Meidän suunnitelmissamme on ajaa, minne ehditään, ja yöpyä matkalla. Kirjoitan reissusta ensi viikolla tarkemmin tänne blogiini.

Vielä yksi juttu: Kylläpä harmitti, kun viime kerralla kirjoittaessani blogiani, lähetin luonnoksen valmiina tekstinä. Lukiessani postitusta tajusin kirjoittamani jutun kielellisesti hyvin kököksi. Korjasin kyllä tekstin, mutta silti harmittaa. Tässä blogin kirjoittamisessa onkin parasta, että uudelleen omia tekstejä lukiessa niitä pystyy korjaamaa ja muuttamaan. Näinpä aloittaessani ajattelinkin, tarvitsen kirjoittamisessa harjoitusta ja tämä on hauskan hassu keino hoitaa ongelmaa.

Nyt pitää välttyä vahingoilta (löröiltä ja lätäköiltä) ja lähteä ulkoiluttamaan koirapoikia… :)