Sittenkin lämmintä ja aurinkoista!

Tulihan sittenkin kaunista, vaikka eilen näytti toivottomalta. Keskipäivällä alkoi lämmetä ja pilvet väistyivät. Tuli ihana iltapäivä ja ilta. Illalla kahdeksan maissa oli vielä +20 astetta lämmintä. Meidän piti juhlistaa tilannetta ja lähteä uimaan. Vesi tosin tuntui vielä kylmältä.

Kävimme illalla moottoripyöräajelulla. Varsinaisesti mitään kohdetta ei ollut, mutta piipahdimme kahvilla moottoripyöräilijöiden suosimalla kioskilla. Mietin ajaessani, kuinka erilaisia kauniit maisemat ovat eri paikkakunnilla. Mielessäni oli vielä Norjan kapeat maantiet, jotka kulkivat vesistön äärellä ja viereiset uskomattomat vuoret. Täällä ajoimme harjumaisemassa. Kapea mäntymetsää kasvava hiekkaharju ja järvet molemmin puolin, kyllä tämäkin oli upea.

Innostuin puutarhahommiin ja kaivoin vanhan humalapenkin auki. Olipa yllätys, kuinka huonokuntoisia kasvit olivat. Kasvien juurilta ja maasta löytyi varmaan satoja vihreitä toukkia, syylliset kasvien huonoon kuntoon. Lähden kohta istuttamaan humalien tilalle villiviinit. Tulevaisuus näyttää, kuinka onnistunut kasvivalintani on.

Tänä aamuna oli mukava herätä, kun taivas oli kirkas ja aurinko paistoi. Lämmintä oli reilut 13 astetta, mutta lämpö alkoi nousta ja odotettavissa on kaunis päivä. Tästä tulee varmasti kiva päivä!

Missä ne helteet ovat?

Kuvasin eilen kukkapenkkejäni. Havaittavissa oli rehevät kasvustot, olihan vettä tullut taivaalta varmasti riittävästi. Osan kukista viime päivien jatkuvat ja rankat sateet olivat kaataneet lakoon. Kauniit malvat kukkivat parhaillaan, osa niistä "rötkötti" nurmikolla. Kävin selvittämässä varret ja nostelemassa niitä pystyyn. Sormustinkukat ovat varreltaan vahvoja, mutta silti osa oli taipunut ja sotkeutunut kurttulehtiruusupuskiin. Ruusut kukkivat komeasti. Sade oli niitäkin kurittanut ja rikkonut kukkia. Sinilatva sinnitteli pystyssä, sen kukinto oli sen verran pieni, että se pysyi pystyssä. Näin kauniin kukkaryhmän, jossa oli sekaisin parhaillaan kukkivia kukkia, vierekkäin sinilatva, palava rakkaus, malva ja sormustinkukka. Kukkien värit sointuivat toisiinsa ja näyttivät ihan ihanilta. Taustana oli kukkivat kurttulehtiruusut ja vihertävän keltaiset kultalatvat. Taisi lähellä olla muutama kukkiva särkynyt sydänkin.

Kun toissa päivänä ja eilen oli sateista, en viitsinyt lähteä ulkotöihin. Sisustin taloa "nollabudjetilla". Toisin sanoen siirsin verhoja ikkunasta toiseen ja ”roudasin” pari huonekalua eri paikkaan. Lopputulos oli tyydyttävä ja vanha lastenkamari näytti enemmän vierashuoneelta.

Tänään suunnittelin mennä puutarhatöihin. Kaivan ylös autotallin seinustan humalat ja vaihdan tilalle villiviinit. Toivottavasti ne menestyvät paremmin kuin humalat, joiden ongelmana on monta kesää ollut jotkut lehdensyöjätuholaiset, ehkä (joku)koiarmeija. Olisin mielelläni pitänyt humalat seinustakasveina, mutta nytkään ne eivät näytä kovin komeilta, kun kaikki lehdet ovat reikäistä ”pitsiä”. Istutan myös poistomyynnistä ostamani neljä kuusamaa, joiden paikka on takapihalla.

Mansikkamaan (aarin verran) poimin noin kolmen päivän välein. Piharäkättirastaspariskunta poikasineen ja serkkuineen osaa maistella punaisia marjoja jopa verkon "silmistä". Rastaat ovat vielä niin kesyjä, että ne lepuuttavat siipiään rauhassa oleillen penkkien välissä ja paskantavat verkon painokiville. Minua ärsyttää, mutta minkäs voin. Tosin mansikkamaalla on muitakin tuholaisia. Koska ”viljelemämme” mansikka on luomumansikkaa, kaikki mahdolliset vaivat ovat sateisena kesänä riesana: home (viimeksi mansikoita poimiessani sain yhden korin itselle ja yhden kaatopaikalle), etanat, sateen pehmentämät marjat, punkin vioittamat marjat, jne. Onneksi jäniksillä on metsissä niin paljon ruokaa, ettei niiden tarvitse tulla pihaan, säästyvätpä mansikan kasvustot. Jälleen kerran, mansikan ollessa raakilevaiheessa arvelimme, että tänä vuonna saamme hyvän mansikkasadon, mutta totuus on toisenlainen.

Seuraavaksi toivomme hyvää vadelmasatoa niistä 25 vadelmapensaasta, jotka meillä ovat. Mitenhän niille käy? Kasvinviljely ei aina onnistu toivotulla tavalla...

Motskarireissu Norjaan (7)

Kotia kohti!

Nyt olisikin vain ajo kotiin ja sitten tämä kiertomatka olisi tehty. Makasiiniterminaalin luona pysähdyimme ja valokuvasimme toisemme. Tässä olemme!
Helsingin keskustan liikenne arkiaamupäivällä oli tavallista. Helsingissä ei ollut tarvetta nyt viipyä. Lähdimme eteläsatamasta tuttua reittiä kohti E4:sta ja ajelimme tankkaamaan Mäntsälän Shellille, sieltä Kuorttiin ja kotiin. Mäntsälässä havaitsimme turhan Tukholman terminaalista tarttuneen kiviaineskerroksen karisseen pyöriemme renkaista. Ihme kyllä sadepukuja emme tarvinneet koko matkalla.

Kotiin oli kiva tulla. Talo oli paikoillaan, nurmikoilla kukki valkoapilat ja kukkapenkit rehottivat. Sateet olivat piiskanneet ennen kaikkea pioneita. Niiden upeat kukat rötköttivät maassa.

Reissu oli onnistunut!

Matkareittimme oli mielenkiintoinen ja näkemistä riitti: pääkaupungit, Oslo (suosittelemme!) ja Tukholma, upeat ja mieleenpainuvat Norjan tiet ja maisemat (vaikka näimmekin vain pienen siivun, niin kyllä oli kaunista), meren antimet (tuoreena ruuaksi laitetut, se yksi mutkatie ja koko reissu! Motskarimme, Bemari ja Moto Guzzi, toimivat hyvin. Bensan hinta ei sitten ollutkaan ihan tolkuton, vaikka kalliinpaa kuin meillä Suomessa. Vahinkoja ei juuri sattunut. Vaatteita ja muuta oli sopivasti mukana. Kahdella moottoripyörällä oli kiva liikkua.

Jos aikaa olisi ollut enemmän, Norjassa olisi riittänyt näkemistä. Olisimme halunneet käydä Bergenissä ja Stavangerissa. Ensi reissulle hankimme kunnon Gps:n ja kypäräpuhelimet. Silloin ei aikaa ja vaivaa tarvitse panna esimerkiksi hotellin etsimiseen isossa kaupungissa. Norjan maanteillä oli vähemmän informaatiota kuin Ruotsissa tai täällä Suomessa on totuttu.

Harmittaa vain tämä asuinpaikkamme tästä vinkkelistä: Lähdepä minne vain, siirtyminen vie aikaa, joudut ajamaan päivän, kaksi tai kolme, että olisit uusilla seuduilla ja sama tullessasi takaisin… Viikon lomamatka on liian lyhyt, pitäisi ehtiä kauemmaksi "maailmaa katsomaan". Toisaalta hyvä näinkin... (savolaisittain)

Motskarireissu Norjaan (6)

Hyvästelimme Mariestadin keskustan ja ajoimme pienen matkaa Sjötorpin kylään katsomaan, millainen olisi Götan kanava. Sillä kohdalla vesiväylä oli kapea, jokimainen ja reunat oli kivetty varmaan sata vuotta sitten graniittikivillä. Suomesta mieleen tuli museokanavat. Lähitalot olivat sieviä ja hyvin hoidettuja. Ihmettelimme, kuinka (ja mistä) suuret purjelaivat ja moottorialukset olivat tulleet Vänerille. Kanavan varrella vierasvenesatamassa vasta heräiltiin. Jotkut söivät aamiaista laiturilla ja moikkasivat meille motoristeille, muuten kylä oli hiljainen.
Suunnistimme Tukholmaan pohjoista reittiä eli E 18, samaa, mitä ajoimme lähtiessämme. Ajattelimme, suunnistuksen hosteliimme Kungsholmenille olevan helpompaa pohjoista reittiä. Muistissamme olivat Tukholman eteläpuolella olevat pitkät tunnelit, joissa seikkailimme pari vuotta sitten motskareillamme. Silloinkin jouduimme etsimään St. Eriksplania ja hostelliamme. Olimme tyytyväisiä paikkaan, niinpä varasimme nytkin huoneen ja autotallipaikan sieltä.

Kungsholmenille oli E 18:lta kartalla helppo suunnistaa, mutta reissussa joka kerta, kun joku on helppoa, meille tulee ongelmia. Niinpä nytkin. Aikamme Kungsholmenilla pyörittyämme ja kyseltyämme Handverksgatan, St. Eriksgatan ja hostelli löytyivät. Hosteli, josta olimme varanneet huoneen, oli täynnä ja saimme ”kodin” ensimmäisestä kerroksesta. Vähän mietitytti, kuinka siellä saa nukuttua vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella. Kyllä nukutti. Hostelin sijainti on erinomainen, se on kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Lähdimme ”jo tavaksi tulleelle” iltalenkille turistien kansoittamalle ydinkeskustan kävelykadulle. Ruokailuun emme jaksaneet paneutua ja tilasimme turistiruokaa eli pihvin, lisukkeet ja kaljan (stark öl). Tarjoilijatyttö kysyi heti seuraavaksi, ”oletteko suomalaisia”. Huvitti.

Palatessamme kuljimme Tukholman kaupungintalon ohi ja mieheni muisti, ettemme viime kerralla Tukholmassa käydessämme ehtineet / päässeet kaupungintalon torniin. Kungsholmenin rannoilta löytyi mukavia laivabaareja, päädyimme erääseen aika tyyriin näköiseen, joista ostimme yömyssyt, Irish Coffee maistui ja oikeastaan juhlisti viimeistä iltaa. Istuskelimme hetken.

Aamulla aikainen herätys. Tulossa oli kaunis päivä. Sovimme vastaanoton kanssa, että voimme pitää moottoripyörämme autotallissa kello 14 saakka. Laukut veimme pyöriimme ja varusteet pakkasimme hostelin säilytyskaappeihin. Seuraavaksi lähdimme kaupungille. Ensimmäisenä kohteena oli kaupungintalon torni ja -museo. Kaupungintalon edessä oli jo monta turistibussia ja pihalla monia turistiryhmiä. Suuntasimme tornin hissille, maksoimme ja jonottamatta pääsimme ylös. (Kannatti tulla ripeästi kassalle, sillä heti meidän jäljessämme olikin jo yksi ryhmä.) Hissillä pääsi tasanteelle, jossa oli museo. Sieltä jatkoimme kiipeämistä monta monta kierrosta kapeaa punatiilistä käytävää pitkin ylös. Ylhäältä avautuvatkin hienot näkymät aurinkoiseen Tukholmaan. Kannatti tulla! Tornin näköalatasanteelle sopi ehkä parikymmentä ihmistä yhtä aikaa. Nyt meitä oli vain viisi tai kuusi. Lähtiessämme huomasimme turistien pitkät jonot odottamassa sisäänpääsyä torniin ja kyltin, jossa kerrottiin, että torniin voi samanaikaisesti tutustua vain 30 henkilöä kerrallaan. Kannatti pitää kiirettä!

Päivä oli kuuma. Vaeltelimme Gamla Stanissa ja kuninkaanlinnan alueella. Museoihin ei huvittanut mennä. Vasa-laivakin oli nähty. Kahvittelimme kuninkaanlinnan pihalla. Kulkiessamme rantaan päin huomasimme turistisataman ja vesibusseja. Ensimmäiseen emme sopineet, mutta seuraavaan kyllä. Vesibussi oli täpötäynnä. Se kuljetti matkailijoita niin eläintarhaan, tivoliin, Vasa-museoon, Vikingin satamaan, jne eli näimme monesta suunnasta kaupungin siluetin ja ”parhaiden ” turistikohteiden laiturit. Suosittelemme kierrosta, joka kesti tunnin.

Paluumatkalla söimme pikaruokaa eli hampurilaisen italialaisesta grillistä. Aika uskomatonta! Kuljimme hostelille ja valmistelimme lähtömme. Värtan (satama) löytyi helposti ja taas odottelun jälkeen saimme pyörämme ajettua laivaan. Pyörille osoitetut paikat olivat keulassa. Ei muuta kuin pyörien sitominen liinoilla ja hyttiä etsimään.

Satamassa taas sattui: Lähtöselvityksen luona oli laitettu öljysoraa aamupäivällä. Öljy lillui (oli kuuma päivä) pinnoitteen päällä ja tietenkin ajaessa tarttui renkaisiin ja kengän pohjiin. Kun sitten ajoimme laivaan, renkaiden pinnalla oli öljysora ja pienkivikerros. Mietin, menikö uusi takarenkaani pilalle, lähtisivätkö liiat romppeet renkaiden pinnoilta pois ja olisiko renkaat sateella ja lauttaan ajaessa liukkaat.

Hyttimme oli toisessa kerroksessa. Yöllä nukutti eikä naapurit häirinneet. Aamulla oli mukava saapua Helsinkiin.

Motskarireissu Norjaan (5)

Moottoripyörien keulat käännetään kohti Suomea… paluumatkalle

Tiesimme tästä tulevan raskaan ajopäivän. Ensinnäkin päivämatka oli yli 500 kilometriä. Toiseksi keli eli sadetta vähän ja paljon, mutta koko päivän ajan.

Lähdimme Kristiansandista ja ajoimme E4:sta itään. Alkumatkasta tie oli mielenkiintoinen. Tie kulki kymmenkunnasta tunnelista ja sillasta. Päivällä liikennemäärät kasvoivat ja kaistoista tuli hyvin tukkoisia. Tietöitä oli vähän väliä. Kuvaavaa olikin, että kahdensadan kilometrin ajorupeamaan E 18 tiellä meni aikaa melkein neljä tuntia.

Olimme suunnitelleet piipahtavamme Larvikissa, eräässä rannikon pikkukaupungissa: liittymästä vain sisään, tie vei rannikolle ja sieltä opastuksella suunta kaupungin keskustaan, joka oli ihan uskomaton näin savolaisesta vinkkelistä. Satama meren rannalla oli tavallinen. Kaupungin keskusta oli rakennettu korkean mäen rinteille ja huipulle, joten kadut olivat kapeita ja jyrkkiä (ylös ja alas). Autot oli pysäköity vain kadun toiselle puolelle keula aina kunkin auton menosuuntaa. (Tällainen mielikuva minulle ainakin jäi…) Keskustan kadut nousivat jyrkkinä vuoren päälle. Siinä sitten ajeltiin ylös ja alas kahvipaikkaa etsimässä ja lopulta sattui tietenkin niin, että emme löytäneet mieleistämme ja jatkoimme matkaamme Sandefjordiin. Sieltä olisi päässyt lautalla Ruotsin Strömstadiin. Kävimme kyselemässä lauttaa. Ylitys olisi maksanut kahdelta moottoripyörältä kohtuullisesti, mutta samalla huomasimme, että seuraava lautta lähtisi 2,5 tunnin kuluttua ja lauttamatka kestäisi toiset 2,5 tuntia. Odottelu ei innostanut, joten päätimme jatkaa Horteniin, josta pääsisimme lautalla Mossiin. Nyt aikataulu osui nappiin, lautta lähtisi heti. Hinta moottoripyörältä oli noin 10 € (?), kaikki sujui nopsasti ja moottoripyörät pääsivät lauttaan (ja myös lautalta pois) ensimmäisenä.

Mossin satamassa ajoimme motskarit reippaasti ulos lautasta ja lähdimme matkaan. Meidän piti vähän pyöriä (innoissani luin huonosti tieopastuksia) liikenneympyröissä, joiden kautta piti ajaa päästäksemme E6:lle. Kävimme tuhlaamassa Norjan kruunut huoltoasemalle ja jatkoimme rajalle. Ylitys ajaen ja niinpä olimmekin Ruotsin puolella, missä tie leveni ja parani heti. Ajoimme hyvää vauhtia kohti Uddevallaa uutta moottoritietä. Onneksi vilkaisimme huolimattomasti karttaa ja ajoimme ensimmäisestä liittymästä, josta meidän piti kääntyä Trollhättaniin, ohi. Moottoritie kulki upeaa suurta siltaa pitkin. Vaikka satoi ja tuuli tosi kovaa, silta oli nähtävyys.

Matkamme jatkui E 44:sta eli Vänerin eteläpuolta Mariestadiin, jonne matkaa kertyi Uddevallasta noin 150 kilometriä. Hostelli löytyi helposti (olimme varanneet sen kotona netistä) ja yösijakin oli vielä tallella (onneksi), vaikka kello oli jo melkein seitsemän. Pyörät vain parkkiin kadun toiselle puolelle satamapuistoon, majoittumaan ja ruokapaikkaa etsimään.

Olemme usein Ruotsissa yöpyneet hosteleissa ja olleet tyytyväisiä valintoihimme, niin nytkin. Vanha kauniisti ylläpidetty rakennus ja pihapiiri keskellä kaupunkia, vaatimaton huone ja yhteiset saniteettitilat, aamiainen ja ystävällisiä ihmisiä, mitäpä muuta voi toivoa...pitzeriakin löytyi läheltä. Enää ei muuta kuin iltalenkki kävellen kaupungilla ja satamassa. Sitten nukkumaan...

Motskarireissu Norjaan (4)

Kun suunnittelimme moottoripyörämatkaamme, lähteinä käytimme netistä löytyviä kirjoituksia, Kaupunkikirjat, Oslo ja Tukholma, ja paperisia ja Googlen karttoja. Toivottavasti tämä kertomus on vastavuoroisesti osaltaan auttamassa jonkun toisen matkasuunnittelua.

Osa 4

Heräsimme pilviseen päivään. Ikkunasta näkyvää puutonhuippuista vuorta ei kunnolla erottanut. Säätiedotus lupaili sadetta. Toisillemme lupailemamme aamu-uinti jäi, mutta onneksi kävimme edellisenä iltana vielä myöhään uimassa.

Vrådalista lähdimme jatkamaan matkaa Nisser-järven rantaa etelään. Tie seurasi osaksi järveä tai kulki lähellä laaksossa. Korkeuserot olivat pieniä, mutta kapeita mutkia tiessä kyllä oli. Matkan varrella oli metsäistä seutua, soita, muutama kylä, metsänhakkuu- , leirintä- ja karavaanarialueita. Metsät olivat havupuuvaltaisia. Vuoret eivät olleet kovin korkeita, koska niiden huipuillakin kasvoi puita. Maisemat olivat upeita. Sade alkoi pian lähtömme jälkeen. Pysähdyimme pukemaan sadehaalarit päällemme. Loppupäivän ajoimmekin sateessa.

Järven etelä päässä käännyimme E 41:ltä Evjeen (tie 405). Tie muuttui vielä kapeammaksi ja mielenkiintoisemmaksi. Korkeuseroja tuli enemmän. Välillä ajettiin ylöspäin ja sitten taas laskeuduttiin. Ohitimme ison metsäpaloalueen. Aluksi en ymmärtänyt, miksi metsä oli ruskeaa ja kitkerä haju tuli nenään. Itsekseni mietin, mikähän sienitauti on runnellut havupuita. Palo oli riehunut latvapalona. Tuntui kamalalta ja näytti pahalta. Jossakin oli maalaistaloja peltoineen ja karjaa laitumilla. Tuli vain mieleen, että ovatkohan norjalaisten lehmien jalat toiselta puolelta lyhyemmät kuin toiselta, koska niiden pitää kiivetä ”vuoristo laitumilla”, niitä näkyi niin jyrkillä rinteillä.

Evjestä ajoimme E9:ä pitkin rannikolle Kristiansandiin. Laaksoon laskeutuminen oli elämys. Maisemat muuttuivat rehevämmäksi ja talot vauraammaksi.

Kristiansand on muistaakseni viidenneksi suurin Norjan kaupunki. Meistä se muistutti monia näkemiämme pikkukaupunkeja. Etsimme hotellimme ja olisimme saaneet apuakin, jota sitten emme tarvinneetkaan, koska olimme hotellimme nurkalla, eräältä suomalaiselta paikkakuntalaiselta. Hotellin olimme varanneet netistä, kaiken piti olla selvää, mutta vastaanottovirkailija antoi meille tupakoitsijan huoneen. Pyysimme vaihtoa ja saimme yhden hengen huoneen tavallista leveämmällä sängyllä. Sinne tuotiin lisää pyyhkeitä ja vuodevaatteita. Harmitti, mutta eipä jaksettu enää vaihtaa. Illalla kuljeskelimme kaupungilla, söimme reissumme parhaan kalakeittoannoksen (mm. lohta, valkealihaista kalaa, katkarapuja, jotain muuta rapua, hummeria(?), porkkanaa, selleriä, maukas sakea liemi) paikallisessa rantaravintolassa ja tutustuimme paikalliseen linnoitukseen ja vuonon suuhun. Päätimme aloittaa aamulla ajamalla vuonon rantaa pohjoiseen ja vasta sitten lähteä paluumatkalle. Kaupungista lähtisimme itään vuonon yli isoa siltaa pitkin.

Jälkikäteen ajateltuna päivän ajomatka oli liiankin lyhyt. Jos olisimme ymmärtäneet, olisimme pidentäneet reittiä ja menneet Vrådalista Atlantin rannikolle, Haugesundiin ja Stavangeriin. Tällä kertaa meitä toisaalta sitoi Kristiansandin hotellivaraus, jota ei välttämättä olisi tarvittu lainkaan.

Motskarireissu Norjaan (3)

Osa 3

”Matkakertomukset on luotu jaettaviksi” luin eräästä blogista. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, sillä niistä saa hyviä vinkkejä omalle matkalle tai voi tehdä vain ”nojatuolimatkan”.

Meidän Norjan matka jatkui Oslosta E18 (kulkee pitkin rannikkoa) pitkin länteen Drammeniin, joka avautui kauniisti laaksoon. Kaupungissa emme käyneet, sillä tiet risteytyivät pitkässä tunnelissa ja me jatkoimme sisämaahan päin E 134 pitkin. Maisemiin tuli jyrkkyyttä. Välillä tie kulki kuohuvien koskien yli ja välillä seurasi joen viertä tai kipusi mäen / vuoren rinteelle. Tie oli paikka paikoin yllättävän kapea, mutta nopeusrajoitukset (50 km, 60 km tai 80 km) takasivat turvallisuuden. Kaahailijoita ei ollut, tien tukkona oli useammin asuntovaunuja. Maisemat olivat upeita. Pysäytimme pyörämme ja kävimme tutustumassa erääseen Norjan sauvakirkoista. Suomesta tuli mieleen Petäjäveden vanha puukirkko, vaikka kirkkojen rakennustyyli on täysin erilainen. Yhdistävänä tekijänä on ikä, rakennusmateriaali, puu ja toisaalta koruton kauneus.

Moottoripyörillä matka taittui hauskasti. Lähellä Nododdenia pysähdyimme järven rannalle kahvipaikkaan. Taas maisema oli huippuhieno! Mietimme reittiä. Päätimme jatkaa suoraan Seljordiin. Siellä tankkasimme ja ihmettelimme asuntovaunuturistien määrää. Esitteistä huomasimme, että lähistöllä alkoi jotkut festarit. Tarkoituksenamme oli ajaa E 41-tietä Nisser-järven rantamaisemiin. Edessäpäin olisi reittimme ainoa mutkatiepätkä, kun kiipeäisimme vuoren rinnettä ylös. Tiesimme, että reittiä kulkevat myös bussit, joten paikallisesti tie ei olisi mitenkään paha.

Ruokailimme Seljordissa ja lähdimme jatkamaan matkaa. Käännyttyämme E 41:lle, maisemat vaan komistuivat, tie kapeni ja vuorten rinteet kohosivat ylemmäksi ja jyrkkenivät. Vuorten rinteillä näkyi paikka paikoin lunta. Liikennettä oli runsaasti. Nousimme tietä, ajoimme kymmenkunta tiukkaa mutkaa (sik-sak). Miehelläni ei ollut mitään vaikeuksia, mutta minun piti opetella ajamaan käännökset ykkösellä tai korkeintaan kakkosella. Sanoisin ”rimaa hipoen ainakin kaksi ensimmäistä”, sillä pyörä ei saanut pysähtyä eikä kaatua. Ihme kyllä, selvisin ja pysähdyimme kuvaamaan puolivälissä näköalapaikalla. Ylämäki loppui ja laskeutuminen sujui helpommin.

Tulimme kylään nimeltä Vrådal. Alhaalla pysähdyimme ensimmäisen isomman hotellin pihaan ja lähdimme kyselemään yösijaa. Meillä oli onnea ja saimme huoneen aamiaisella. Huoneesta oli upea näköala järven yli. Päivä oli kuuma ja ranta lähellä, joten suuntasimme uimaan. Lähistöllä oli myös asuntovaunualue, jonka vaunuja tässä vaiheessa luulimme matkailijoiden omiksi, ja ajattelimme, että onpa vaunut pysäköity lähelle toisiaan. "Karavaanariparkki" näytti vähän slummilta. Tuollakin alueella vaunut saattoivat olla vuokrattavia eli ikään kuin vuokramökkejä. Eipä tullut kysyttyä. Samanlaisia alueita näimme myöhemmin enemmänkin. (Kaverimme, jotka olivat autoreissulla Norjassa, valistivat meitä asuntovaunualueiden luonteesta.) Nisser-järven vesi oli kirkasta. Ranta mainio. Uimme ja otimme aurinkoa. Löhöilimme ja olimme tyytyväisiä hotellivalintaamme.

Motskarimatka Norjaan (2)

Osa 2

Hotellin valinta oli onnistunut, huoneemme oli suuri, motskarivaatteet sopivat eteiseen ja vuoteissa nukutti hyvin. Huoneessa oli vakiovarusteina vedenkeitin ja murukahvia. Aamiainen oli monipuolinen. Olimme varannet hotellin netin kautta kesätarjouksena ja mielestämme huoneen hinta laatusuhde oli erinomainen.

Majoittumisen jälkeen illalla suuntasimme satamaa kohti. Vanha telakka-alue, Aker Brygge, oli muutettu ja uudelleen rakennettu viehättäväksi laiturialueeksi, kävelykaduiksi ja ravintoloiksi. (Matkaoppaassa sanottiin alueesta, että se on laaja viihde- ja ostoskeskus.) Laiturilla käveli ja istuskeli paljon ihmisiä nauttimassa upeasta kesäillasta. Ravintolat ja baarit, maissa ja aluksissa, olivat täysiä. Vesiliikennettä. Yhteysaluksia. Ruokapaikkoja. Baareja. Löysimme ruokapaikan laiturin kalaravintolasta, koska huomasimme, että paikalliset suunnistivat sinne ja ko. paikka oli täynnä. Ruokalistalla oli enimmäkseen meren herkkuja. Listalta valitsimme katkarapusalaatin, joka maistui erinomaiselta. Annokseen kuului runsaasti tuoreita katkarapuja, paria eri salaattia, sitruunaa, joku herneen makuinen tahna, salaatinkastike ja tuoretta leipää. Ruokajuomana oli olut.

Aikaisen aamiaisen jälkeen lähdimme kaupungille. Oli tulossa huippukaunis päivä! Aloitimme Slottsparkenista ja kuninkaanlinnasta, joka oli 1800-luvun alun uusklassismia. Puisto, joka ympäröi kuninkaanlinnaa, oli kaunis kaupungin vihreä keidas suurine puineen. Aikaisesta aamusta huolimatta, joka puolella nurmikoilla istuskeli ihmisiä aamiaisella tai vain loikoillen ja lepäillen. Linnan edustalla odotimme näkevämme kauniita kukkaistutuksia, mutta siellä olikin suuri hiekkainen ”paraatikenttä”. Jatkoimme Karl Johans gatea pitkin katsellen ja valokuvaten yliopiston, teattereiden ja hallinnon rakennuksia. Välillä istuskelimme aukioilla, joissa oli kauniita kukkaistutuksia, puita ja pensaita, suihkulähteitä ja patsaita. Kiinnitimme huomiota, että joka puolella Osloa on mielenkiintoisia, pääasiassa ”vanhanaikaisia” patsaita. Kaupunkikuvassa oli tosi miellyttävää patsaiden runsaus. Meistä tuntui, että niitä oli Oslossa enemmän kuin muissa Pohjolan pääkaupungeissa. Olimme niin aikaisin liikkeellä, että tavarataloja ja kauppoja vasta availtiin, joten tällä kertaa shoppilu ei kuulunut retkeemme.

Kumpikaan meistä ei halunnut mennä sisätiloihin eli museoihin, joten matkamme jatkui kaupunkikierroksella. Oslon tuomiokirkko oli ”paketissa” ja korjaukset kestäisivät vielä kauan. Sinne ei päässyt.

Rautatieaseman seutua korjattiin myös. Sieltä oli kävelyreitti siltoja pitkin Oslon uudelle oopperatalolle, jonne onneksi suuntasimme. Oopperatalo oli avattu vasta viime huhtikuussa. olin lukenut talosta keväällä Suomen sanomalehdistä, mutta rakennus piti ehdottomasti itse nähdä. Mieleeni jäi maininta, että "rakennus nousee ikään kuin merestä jäävuoren tapaan". Juuri näin oli. Rakennus oli vuonon rannalla, sen seiniä peitti valkea marmori (?) ja tummennettu lasi. Rakennuksen ympäristö oli siistimättä, se oli entistä ranta-aluetta ja satamaa, vähän niin kuin rojuista takapihaa. (Muutaman vuoden kuluttua kaikki varmaan näyttää tosi hienolta, kunhan kaikki korjaaminen ja rakentaminen on saatu valmiiksi.) Oopperatalon seinäpinnat ovat liuskoja, joilla ihmiset voivat liikkua, tosin pyöräily ja rullalautailu oli kielletty ja kävijöitä varoitettiin liukkaudasta. Osa turisteista katseli talon sisätiloja, heidät näki ikkunoista, enemmistö liikkui talon ulkopuolella ”seiniä pitkin” kulkien talon huipulle. Joka puolelta avautui upeat näköalat eri puolille Osloa. Käyntimme aikana sää oli erinomainen, jos olisi satanut, kokemuksemme olisi ollut vaisumpi.

Oopperatalolta jatkoimme rantaa pitkin (rakenteilla, tietöitä, laitakaupunkia…) kävellen Akershusin linnaan ja linnoitukseen. Tämä on, matkaoppaan mukaan, yksi Oslon päänähtävyyksistä. Kävelimme alueella ja istuskelimme linnoituksen muureilla. Ihailimme viehättävää aluetta ja rakennuksia. Taaskaan, museoiden sisätiloihin emme jaksaneet mennä.

Lounaan hoidimme Aker Brygge’n laiturilla. Ruuan olimme käyneet hakemassa paikallisesta ruokakaupasta. Samalla kiersimme alueen sisäosiin ja ihailimme uusien kerrostalojen välistä löytämäämme pikku aukiota. Aukio päällystetty katukivillä, sinne oli tehty vesielementti ja rappusmaiset portaat. Ihmisiä istui portailla ja lillutteli jalkojaan ”vesilätäkössä”. Jotkut istuivat ylempänä ja nauttivat auringosta. Vastakkaisella puolella oli samanlainen lepopaikka, jossa voi istuskella ja seurata elämää, ilman vesielementtiä, mutta varjossa. Aukiolta oli kapeat näköalat merelle ja lähikaduille.

Seuraavaksi suuntasimme kohti hotellia, koska se oli ”matkan varrella”. Pieni lepo oli paikallaan. Olimme tyytyväisiä yhden päivän kierrokseemme. Suunnittelimme vielä yhtä nähtävyyttä eli Vigelandsparkenia. Puistoon olisi päässyt raitsikalla tai metrolla kuninkaanlinnan puiston kulmalta, päätimme kuitenkin kävellä, koska puhelimen karttaohjelma näytti sinne vain parin kilometrin matkaa. Löysimme todellisen veistospuiston, jossa on yli 200 ihmishahmoista veistosta kauniissa puistossa. Hieno käyntikohde, jo sisäänkäynti puistoon oli vaikuttava, patsaiden määrä mykistävä. Puistossa käynti oli hauska kokemus.

Illaksi suuntasimme vielä Aker Bryggeen. Istuskelimme hetken ja lähdimme sitten nukkumaan.

Motskarireissu Norjaan

Osa 1

Kotipiha näytti tosi komealta, kun pakkasimme moottoripyörämme ja lähdimme kesälomamatkalle aamulla kymmenen maissa. Sää oli aurinkoinen ja kaunis. Mustia pilviäkin näkyi, mutta eipä tiedetty, että niistä kehittyy kunnon ukkosmyräköitä. Pakkasimme uudet sadeasut helposti esille otettaviksi toisen pyörän takalaukkuun ajatuksella, josko kävisi niin hyvin, ettei niitä tarvittaisi ottaa esille lainkaan koko matkalla.

Mieheni pyörän taka- ja sivulaukut ja minun pyöräni ”säkki ja reppu” tulivat täyteen normaaleista reissuvaatteista, muusta tarpeellisesta, sanakirjasta ja kohdeoppaista. Miehelläni olivat kartat ja Google Maps'sta reittiohjeet tankkilaukussa, meillä ei ole navigaattoria, ainoastaan karttaohjelma puhelimessani. Vaatteiden mukaan ottaminen on aina hankalaa, kun ei tiedä, millaiset säät ovat. Varauduimme helteeseen, sateeseen ja kylmäänkin. Matkatavaratilaa oli riittävästi ja tiesimme, että mukaan lähti myös jotain turhaa.

Ensimmäinen kohteemme oli Turku. Jyväskylään saakka kaikki sujui hyvin, tankkasimme ja kahvitellessamme mietimme vielä reittivaihtoehtoja, mutta päädyimme tutulle reitille ja lähdimme kohti Tamperetta. Ajoimme säärintamaa vastaan ja jouduimme pukemaan päällemme sadeasut jo Jämsässä. Onneksi sadetta kesti vain 50 kilometrin verran. Tampereen eteläpuolella sää muuttui jälleen poutaiseksi.

Harmittelimme aikatauluamme, emme ehtineet poiketa missään ja niin maatalous- kuin lasimuseokin jäi tällä kertaa katsastamatta. Saavuimme sopivasti Turkuun ja osallistuimme Aurajoen rannalla motoristien keskiviikkokokoontumiseen. Panimme motskarimme parkkiin muiden pyörien rinnalle. Ihmettelimme moottoripyöräväen runsautta ja ihailimme upeita moottoripyöriä. Jatkoimme lauttasatamaan, jonotimme ja vihdoin viimein viimeisenä pääsimme laivaan. Onneksi meillä oli laivaan pyörien kiinnitystä varten omat liinat, sillä autokannelta ei niitä olisi löytynyt ja henkilökuntaa ei juuri näkynyt. Edes ”kumitoppareita”, jotka olisivat estäneet pyörien liikkumisen taaksepäin, ei löytynyt. Autokansi oli niin tikaten täyteen ahdettu, että jopa autokannelta poistuminen oli erittäin hankalaa, kun ei tahtonut mahtua liikkumaan mistään perävaunujen välistä minnekään ja matkustajille tarkoitettuihin käytäviin ei yksinkertaisesti sopinut (ei päässyt autojen välistä) menemään. Selvitimme reittiä ja löysimme lopulta tien henkilökunnan käytäviä pitkin ylös ulkokannelle, josta pääsi laivan sisätiloihin, ja hissien kautta ylös hyttiin.

Illalla pieni tutustumislenkki laivaan, sateisella kannella oleskelua ja ruokailu, jonka jälkeen hyttiin ja nukkumaan, koska laiva olisi aamulla aikaisin Tukholmassa. Meitä laivan viihdeohjelma ei innostanut, koska seuraavan päivänä oli pitkä ajomatka edessä.

Aamulla laivan kannelta Tukholman saaristo näyttäytyi upeimmillaan: kaunis sää, ihana aurinko, tyyni meri ja viehättävät huvilayhdyskunnat rannoilla. Oli pakko kuvata. Laivan aamiainen oli perushyvä. (Satsaamme reissuillamme aamiaiseen, sillä sen voimalla pärjää pitkälle yli puolenpäivän. Ruokailuajankohta on mukavampi siirtää myöhäiseen iltapäivään, jolloin olemme jo majoittuneet ja riisuneet ajovarusteet.) Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavaramme pyöriimme ja odottelun jälkeen saimme luvan ajaa laivasta. Satamassa poliisit olivat vastassa ja puhalluttivat autoilijat. Tukholman satamassa kadut olivat remontissa. Opastus kaupungin halki valtateille E 18 ja E 20 oli helppo huomata ja matkanteko sujui nopeasti. Olimme päättäneet ajaa Osloon suorinta tietä eli E 18 pitkin. Kaupungin alueelta päästyämme maisemat muuttuivat aluksi suuriksi peltoaukeiksi, joilla viljeltiin viljakasveja, rypsiä tai jossakin jopa rehumaissia. Matkamme jatkuessa Vänerin pohjoispuolella maisemiin tuli enemmän Suomea muistuttavaa peltojen ja metsän vuorottelua. Karlskoga, Karlstad. Edelleen länteen ajaessamme pikkumäet kasvoivat suuriksi loivarinteisiksi havumetsien peittämiksi alueiksi. Asutusta näkyi harvakseltaan. Rajaseudulla ns. suomalaismetsien alueella mäet suurenivat ja jyrkkenivät. Lähellä Norjan rajaa pysähdyimme tauolle ja tankkasimme moottoripyörämme. Paikallisessa lähikaupassa ihmettelin asiakasta, joka osti huomattavan suuren ruokalastin, sitten huomasimme hänet norjalaiseksi, joka tuli Ruotsiin halvemman ruuan perässä. Rajakauppaa yksilötasolla.

Norjan ja Ruotsin rajan ylitys sujui ajamalla tullin ohi. Matka jatkui E 18 pitkin Oslo-vuonoon. Valtatien kaistojen määrä ja leveys vaihteli, liikennemäärä kasvoi, mutta ruuhkia ei ollut. Rajan molemmin puolin maisema oli jylhää, ajettiin ylämäkeä ja vuoroin alamäkeä, välillä mutkia, kapeita kohtia ja siltoja jokien yli. Tietöitä oli paljon. Moottoritie oli osaksi valmis osaksi rakenteilla. Matkalla oli yksi tietulli, josta moottoripyörät pääsivät ilman maksuja. Tie laskeutui Oslo-vuonon laaksoon. Parikymmentä kilometriä ennen Osloa pysähdyimme kahville ja kertasimme reittiä hotellillemme. Kaiken piti olla OK ja helppoa. (Hotellimme oli valittu osaksi liikenneyhteyksiensä mukaan.) Jatkoimme E 18 tietä. Ajoimme kaupunkialueella. Ihmiset olivat menossa rannoille ja tien vierustat olivat täynnä parkkeerattuja autoja. Lähenimme keskustaa. Liikennettä oli paljon. Tie E 18 kulkee osaksi tunnelissa Oslon edustalla. Tarkoituksenamme oli nousta tunnelista Ring 1:llä ja ajaa hotellille.

Kun on huono tuuri ja päätös pitää tehdä nopsasti liikennevirrassa, tein virheen ja läksin väärästä liittymästä Ring 1:lle. Seurauksella, että pysähdyimme ydinkeskustassa ruuhka-aikaan ja huomasimme olevamme eksyksissä. Onneksi oli kaupunkikartta, paikannus puhelimessa ja ystävällisiä ihmisiä. Puhelimen reittihaun mukaan hotelli oli lähellä, mutta karttaa katsottuamme päätimme ajaa toista pitempää tietä hotellille. Aikamme liki 30 asteen helteessä seikkailtuamme ja etsittyämme hotellikin löytyi. Näin jälkikäteen ajatellen, olisi ehkä pitänyt tarkemmin seurata reittihaun ohjeita. Olisimme vähemmällä vaivalla löytäneet etsimämme.

Hotelli osoittautui hyväksi. Moottoripyörät sai helposti ajettua sen autotalliin. Oslossa oli nyt (ja huomennakin olisi) hellettä 30 astetta. Harhailustamme oli se hyöty, että kaupungin keskusta hahmottui jotenkin ja suunnistaminen jalkaisin eri kohteisiin onnistui helposti.

Luonto on kauneimmillaan

Täällä on vehreää ja kaikki keskikesän kukat kukkivat. Kyllä on kaunista. Toinen valokuva on rannasta ja toinen kukkapenkistäni. Vanha perenna, punainen päivänkakkara, kukkii huomiota herättävän komeasti. Se jotenkin huutaa värillään, että kukkiminen huomataan. Unikkoa puolestaan olen yrittänyt saada enemmän penkkiini, mutta se ei ole viihtynyt kovin hyvin.