Missä ne helteet ovat?

Kuvasin eilen kukkapenkkejäni. Havaittavissa oli rehevät kasvustot, olihan vettä tullut taivaalta varmasti riittävästi. Osan kukista viime päivien jatkuvat ja rankat sateet olivat kaataneet lakoon. Kauniit malvat kukkivat parhaillaan, osa niistä "rötkötti" nurmikolla. Kävin selvittämässä varret ja nostelemassa niitä pystyyn. Sormustinkukat ovat varreltaan vahvoja, mutta silti osa oli taipunut ja sotkeutunut kurttulehtiruusupuskiin. Ruusut kukkivat komeasti. Sade oli niitäkin kurittanut ja rikkonut kukkia. Sinilatva sinnitteli pystyssä, sen kukinto oli sen verran pieni, että se pysyi pystyssä. Näin kauniin kukkaryhmän, jossa oli sekaisin parhaillaan kukkivia kukkia, vierekkäin sinilatva, palava rakkaus, malva ja sormustinkukka. Kukkien värit sointuivat toisiinsa ja näyttivät ihan ihanilta. Taustana oli kukkivat kurttulehtiruusut ja vihertävän keltaiset kultalatvat. Taisi lähellä olla muutama kukkiva särkynyt sydänkin.

Kun toissa päivänä ja eilen oli sateista, en viitsinyt lähteä ulkotöihin. Sisustin taloa "nollabudjetilla". Toisin sanoen siirsin verhoja ikkunasta toiseen ja ”roudasin” pari huonekalua eri paikkaan. Lopputulos oli tyydyttävä ja vanha lastenkamari näytti enemmän vierashuoneelta.

Tänään suunnittelin mennä puutarhatöihin. Kaivan ylös autotallin seinustan humalat ja vaihdan tilalle villiviinit. Toivottavasti ne menestyvät paremmin kuin humalat, joiden ongelmana on monta kesää ollut jotkut lehdensyöjätuholaiset, ehkä (joku)koiarmeija. Olisin mielelläni pitänyt humalat seinustakasveina, mutta nytkään ne eivät näytä kovin komeilta, kun kaikki lehdet ovat reikäistä ”pitsiä”. Istutan myös poistomyynnistä ostamani neljä kuusamaa, joiden paikka on takapihalla.

Mansikkamaan (aarin verran) poimin noin kolmen päivän välein. Piharäkättirastaspariskunta poikasineen ja serkkuineen osaa maistella punaisia marjoja jopa verkon "silmistä". Rastaat ovat vielä niin kesyjä, että ne lepuuttavat siipiään rauhassa oleillen penkkien välissä ja paskantavat verkon painokiville. Minua ärsyttää, mutta minkäs voin. Tosin mansikkamaalla on muitakin tuholaisia. Koska ”viljelemämme” mansikka on luomumansikkaa, kaikki mahdolliset vaivat ovat sateisena kesänä riesana: home (viimeksi mansikoita poimiessani sain yhden korin itselle ja yhden kaatopaikalle), etanat, sateen pehmentämät marjat, punkin vioittamat marjat, jne. Onneksi jäniksillä on metsissä niin paljon ruokaa, ettei niiden tarvitse tulla pihaan, säästyvätpä mansikan kasvustot. Jälleen kerran, mansikan ollessa raakilevaiheessa arvelimme, että tänä vuonna saamme hyvän mansikkasadon, mutta totuus on toisenlainen.

Seuraavaksi toivomme hyvää vadelmasatoa niistä 25 vadelmapensaasta, jotka meillä ovat. Mitenhän niille käy? Kasvinviljely ei aina onnistu toivotulla tavalla...