Kirjaanpa myös yhden vanhan reissun

Viimeinen moottoripyörillä tehty kesälomamatka suuntautui maatalousnäyttelyyn Lahteen. Uskomatonta, mutta päivästä tuli lämmin ja aurinkoinen.

Lähdimme torstaina kahdeksalta ja ajoimme Pulkkilan harjun kautta Lahteen. Olemme useana vuonna suunnitelleet reittimme niin, että pidämme evästauon Päijänteen ja Asikkalan selän maisemissa kansallispuiston kupeessa. Sysmässä huoltoasemalla jututimme yhtä motoristia ja kerroimme Pulkkilan harjusta. Hän ei ollut kuullutkaan harjusta, ajoi mukanamme reitin, perillä pysähtyi kuvaamaan maisemia ja kiiteli sitten matkavinkistä. Aiemmin pysähdyspaikkanamme oli kauppa ja kahvila, kapealla kannaksella, ihan rannalla, upeissa maisemissa, mutta nyt molemmat palvelut olivat suljetut, jopa laituri kaupan edestä oli puoliksi purettu. Kaikki rösötti, ihmiset olivat heitelleet roskansa pitkin aluetta. (Toivottavasti kauppapalvelut avataan myöhemmin uudelleen.) Hypimme entisestä laiturista jääneitä parruja pitkin rannalle ja söimme eväämme. Maisema oli hulppea!

Kävimme vielä Vääksyn kanavalla ja jatkoimme pikkuteitä pitkin Lahteen. Maaseutunäyttelyn motskariparkki oli linja-autoasemalla ja sieltä tuttu reitti urheilukeskukseen. Täytyypä sanoa, että tällä kertaa näyttely ei hetkauttanut, kotieläin osasto oli kiinnostava, mutta säälitti helteestä "pakolla nauttivat" eläimet. Toisaalta karsinat olivat hyvin tehdyt ja eläinten huolto pelasi.

Meitä, ainakin miestäni, kiinnostivat maalämpö- ja jäteveden uusien määräysten mukaiset puhdistussysteemit. Nyt niitä olikin esillä ja otimme mukaamme muutamia esitteitä ja nettiosoitteita myöhempää tutkimista varten.

Lahdesta matkamme jatkui Helsingin kautta (lapsenlastamme ja hänen vanhempiaan katsomaan) Kotkaan. Vanhaa Porvoontietä kunnostettiin, kuulema, ja me lähdimme kehä yhdeltä 7-tielle. Kotkassa ainut kohteemme oli uusi merimuseo. Kun edellinen päivä oli aurinkoinen ja helteinen, nyt näytti alkavan sataa, synkät pilvet tulivat ikään kuin vastaan. Merimuseon pihalle päästyämme sade oli jo alkanut ja rakennuksen meren puoleinen puoli ja kattoterassi jäivät katsomatta. Rakennuksen julkisivu oli mielenkiintoinen, varmaan teräs- ja silkkipainettua lasilevyä. Sisätilojen arkkitehtuuri upeaa. Puuta oli käytetty mielenkiitoisesti lattioissa että seinäpinnoissa. Puun elävyys oli saatu uudella lailla esille. Varsinkin vanhoista ajoista kertovat vitriinit ja entistetyt alukset olivat mielenkiintoisia. Uuden näyttelyn esille pano oli hyvä (tummat taustat, hyvät kohdevalot). Kymenlaakson museoon pitää käydä joskus toisella kertaa tutustumassa, nyt se jäi väliin.

Koko merimuseoon tutustumisemme ajan oli satanut tosi rankasti. Nyt näytti sade laantuvan, mutta tilanne poudan suhteen oli epävarma. Puimme sadehaalarit varmuuden vuoksi, mikä kyllä kannattikin tehdä. Matka jatkui kohti Lappeenrantaa. Sade alkoi voimistua. Tien reunat olivat valkoiset...näkyi ukkoskuuron jäljiltä raesateen jäänteinä "kinoksia". Välillä oli sateetonta ja sitten taas ajoimme sateeseen. Lähellä Luumäkeä sattui tämän kesän hurjin sadekuuro. Kaikki liikenne, rekat (joita oli runsaasti), henkilöautot, motskarit, kaikki ajoivat 50-60 km tunnissa. Yksinkertaisesti ei voinut mennä nopeammin. Vettä tuli kuin kaatamalla. Minun sadehaalari ei pitänyt (olisinko laittanut huonosti vetoketjun ja tarrakiinnityksen) vettä, vaan kastuin täydellisesti. Mieheni selvisi vähemmällä kastumisella. Lähempänä Lappeenrantaa sade vähän laantui.

Hotelli löytyi. Moottoripyörät saimme autotalliin, kunhan vain etsimme sieltä sopivan nurkan, joka ei ole autopaikka. Huone oli varattu etukäteen. Saimme kamppeemme kuivamaan, joten kaikki oli taas hyvin ja lähdimme kiertokävelylle katsomaan kaupungin nähtävyyksiä. Kävellessämme huomio kiintyi muutamaan vahaan puutaloon, joiden sijainti oli ilmeisen hyvä, mutta joiden kunto oli rähjäinen. Meistä niistä kunnostuksella olisi saanut viehättäviä piipahtamispaikkoja. Pohdimme myös sitä, että matkailijakausi Lappeenrannassa taitaa olla niin lyhyt, ettei investoinnit ole kannattavia. Satamassa oli muutamia laivoja, kourallinen väkeä, ravintolalaivoissa muutamia asiakkaita ja satoi. Pikaisesti suuntasimme hotellille nukkumaan.

Aamulla tuntui, että "lähdetään vaan heti matkaan" kohti Imatraa ja pääkohdettamme Muistojen Imatran ajoja. Tämä motoristikokoontuminen on meille ensimmäinen tällainen tapaaminen. Minua ei kiinnosta (ainakaan vielä) nämä joidenkin moottoripyöräporukoiden tapaan "metsään tai pusikon reunaan telttailemaan ja kaljaa juomaan viikonlopuksi" meiningit. Majapaikan löysimme aikamme harhailuamme, matkalla joku neuvoi meitä ihan väärinkin, ja se osoittautui hyväksi.

Kaupungin keskustassa oli vilkasta. Ruoka- ja olutravintoloiden työtekijät näyttivät olevan superkiireisiä. Kävelimme tapahtumapaikalle katuradan varteen, kävimme varikolla, seurasimme eri vuosikymmeniltä olevien kilpapyörien ajoa, pärinää ja ihastelimme tunnelmaa. Väkeä oli paljon. Näimmepä joitakin vanhoja tähtiä ja heidän pyöriään. Oli kivaa! Jatkoimme iltaa kaupungilla parilla terassilla ja kuuntelimme bändiä, joka soitti esiintymislavalla kaikkien iloksi. Oli kivaa!

Sunnuntaina suuntasimme moottoripyörämme pienen Imatra-kaupunkikierroksen jälkeen kohti Puumalaa, Mikkeliä ja kotia.

Taas: Reissu onnistui. Kilometrejä kertyi yli 900.