Marjapuskissa

Viime päivinä olen viettänyt iltoja marjapuskissa. Vadelmien poimiminen loppui jo viikko sitten. Luomuvadelmamme alkoivat enenevässä määrin homehtua. Nyt kun äitini oli kylässä, hän halusi poimia vadelmia ja saikin niitä itselleen litran verran.

Mustaviinimarjasato jäi tosi surkeaksi, karviaisista ja punaherukasta satoa sai ehkä keskimääräistä vähemmän, mutta sentään jotain. (Tästä ainakin huomaa, että olen syntyjuuriltani savolainen...)

Tänään oli ihmepäivä, kun ei satanut! Lämmintä ja kosteaa kyllä oli. Sateiden ansiosta "itikkayhdyskunnat" ovat runsaslukuistuneet ja ilta illan perään inisevien verenimijöiden joukko on kasvanut. Puskissa sen on huomannut ihan kiusaksi asti. Siksipä marjojen poimimisessa paras asu oli tänä vuonna ohut, minulle liian suuri työhaalari. Sen läpi ei hyttyset päässeet pistämään, vaikka yrittäjiä on ollut runsaasti.

Äsken mietimme pientä motskariajelua, kun kerrankin ulkona ei satanut. Sitten järki tuli peliin, olisimmehan nyt illalla voineet olla tien päällä vaivaiset pari tuntia eli joutuneet ajelemaan näillä tutuilla teillä, joita muutenkin on tullut koluttua. Emmekä lähteneet mihinkään, vaan minä lähden kohta saunan lämmitykseen.