Eipä ole kuin reilu viikko, kun sanoin, että nyt mansikat minun osaltani ovat poimitut, koska luomumansikkamaamme valtasivat kaiken maailman ötykät, mansikat homehtuivat ja mansikan varret kellahtivat jonkun armeijan hyökkäyksestä maahan…
Mennessäni hätistelemään ”räksiä” pois puutarhasta huomasin, että mansikkapenkeissä taitaa olla kauniita mansikoita… Nehän räkättirastaatkin olivat huomanneet. Joten eipä minun auttanut kuin ottaa kori ”kauniiseen” käteeni ja aloittaa poiminta. Poimin mansikat kannattomina, enkä edes huuhdellut niitä säilöessäni. Nyt marjoissa oli ihana mansikkainen tuoksu ja aito maku. Luomumansikkaa!
Mutta ”sitä sanaa ei sano, minkä kelkassa ei istu”!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti