Kuopion teatterissa

Olimme syksyllä monesti koettaneet saada lippuja Kuopion teatteriin Chicago-musikaaliin. Nyt sitten onnistuimme ja vietimme mukavan lauantaisen teatteri-illan ”naisvankilamusikaalin ja asiaan liittyvän muun väen parissa”. Esitys oli erinomainen, napakkaa, vauhdikasta, kertakaikkisen hauskaa teatteria. Kokonaisuus oli onnistunut, hyvä ohjaus, orkesteri lavalla koko ajan, lavastus, puvustus, laulut ja tanssit, kaikki pelasi yhteen.

Kun edelliskertainen teatterikokemuksemme ei todellakaan ollut ns. kevyt pikkujoulunäytelmä, niin tämä oli sitä. Tästä musikaalista voisi sanoa, että erinomaisen hyvin tehtyä hömppää. Jälkikäteen mietimme, millaisia ajatuksia esitys herätti… Mitä esityksestä jäi mieleen? Sensaatiohakuisuus oli ainakin tätä päivää, ajallemme tyypillistä rahan mahtia. Mieleeni jäi myös upeita näyttämökuvia. Puvustus oli onnistunut. Esityksen ”meno” ja letkeys huolehtivat ainakin siitä, että esityksen aikana ei katsottu kelloa ja pohdittu, milloin tämä loppuu (kuten on joskus käynyt...). Musikaalien tavoitteenahan taitaa olla enemmän katsojien viihdyttäminen kuin valistaminen. Tämän tavoitteen kuopiolaiset saavuttivat kirkkaasti.

Usein teatterissa käyntien jälkeen olen miettinyt, kuinka nuorison saisi menemään teatteriin. Varmaankin monet ala-koulut vievät vuosittain oppilaitaan, mutta entä yläkoulut ja muut oppilaitokset… Teatteritkin voisivat enemmän mainostaa esityksiään ja rakentaa ”halppisnäytäntöjä”, joihin liput markkinoitaisiin suoraan kouluihin(ehkäpä näin tehdäänkin). Voisivatko teatterilaiset käydä kouluissa äidinkielen tunneilla kertomassa kauden esityksistä ja ”värväämässä” katsojia. Tehdä itseään, ammattiaan ja samalla teatteria enemmän tutuksi ja helpommin lähestyttäväksi maailmaksi.

Nykyisin teatterissa käyjistä suurin osa (omien mutututkimuksieni perusteella) on naisia. Käydessäni viime talvella Kom-teatterissa katsomassa Vanja-enoa, katsomossa oli huomattavan paljon (varmaan puolet väestä) miehiä, kiinnitimme tähän jopa huomiota. Oliko vain joku sattuma, en tiedä…

No, nyt pitää palata arkeen ja puuhata hiukan aikaa keittiössä.