Minulla oli vielä lasiverannoilla kesäkukkia. Kannoin kukat sisälle eilen illalla. Säätiedotus piti paikkansa, vettä satoi pitkin päivää, illansuussa räntää, illalla vähän lunta ja ilman lämpötila meni pakkasen puolelle. Lasikuisteilla myös lämpötila laski pakkasen puolelle. Pelakuut (valkoisia ja hennon vaaleanpunaisia) suurissa ruukuissa ja pari muutakin pienempää, kaksi isoa gliiviaa, joku ulkomainen (peräisin kukkakaupasta, valkoiset sipulikukan kukat ja päivänliljan lehdet) sipulikasvi, kymmenkunta amaryllista, joilla on vielä vihreät lehdet ja joista varmasti muutama kukkii talven aikana, ja sitten vielä muratti suuressa ruukussa. Komeita kukkia kaikki. Mitä teen?
Nyt vaan on tilanne, että en raaskisi kukistani yhtään heittää poiskaan. Mistä löytäisin pöytä- ja ennen kaikkea ikkunatilaa? Vanhastaan minulla on kokemusta siitä, etten voi laittaa kukkia pohjoisen puoleisten ikkunoiden alle. Talvella pohjoisen ikkunoilla on valoa liian vähän, mutta huoneiden lämpötila on liian korkea. Kukat kuihtuvat ja kuolevat ennen kevättä. Etelän puoleisista ikkunoistakaan valon saanti talvella ei ole riittävää, mutta niillä sentään kukat pärjäävät. Kellari on liian pimeä.
Ostin pikkupöydän kirpputorilta yhtä isoa kukkaruukkua varten, mutta (yllätys, yllätys) pöytä olikin niin hyvä ja sopi meidän sisustukseen, että ei sitä voi laittaa kukkaruukun alle. pöytä löysi paikkansa sohvan vierestä ja oletettavasti joku vieras käyttää sitä kahvikuppinsa laskutilana.
Minnekäs kukat? Pitää lähteä suunnittelemaan ruukuille paikkoja ja "roudaamaan" niitä sitten ympäri taloa...
1.11.2008
Kuka pelkää noitia?
Vaihteeksi lastenteatteria...
Katsoin viime viikolla Jyväskylän kaupungin teatterin esityksen Kuka pelkää noitia?. Teatteriyleisö oli kooste kaiken ikäisistä katsojista. Aluksi ajattelin, miten intensiivisesti lapsiyleisö jaksaa katsoa esityksen, mutta ilolla havaitsin, että alkumetreiltä lähtien esitys tempaisi niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin mukaansa. Dahlin kirjoittama tarina ja sen näyttämölle sovitus oli jännittävä. Seurasin koululaiskatsojia, jotka istuivat hievahtamattaan eteenpäin kumartuneina tuoleillaan, pitivät kiinni etummaisen rivin tuolista ja seurasivat näyttämön tapahtumia keskittyneesti.
On hienoa, kun ammattiteatteri tekee lastennäytelmän niin, että "missään ei säästetä". Esitykseen oli satsattu. Näyttelijät hoitivat roolinsa erinomaisesti. Lavastus on kekseliäs, esille saatiin niin ihmisten kuin hiirienkin mittakaava. Noitien ja muiden tanssit olivat tätä päivää. Oli hersyvän hauska keittiökohtaus kokkeineen. Näyttämökeinoin toteutettiin jännitystä ja jopa pelottavaa tunnelmaa...ja vastapainona oli hellä ja empaattinen poika ja isoäiti.
Tätä näytelmää ja sen esille tuomaa maailmaa voi suositella koululaisille, erityisesti pojille, mutta ei ihan pienille katsojille. Toivottavasti esitys tuo lisää kiinnostavuutta koululaisten ikäluokassa teatteria kohtaan ja houkuttelee heitä teatteriin muulloinkin. Jotenkin näytelmä tuntui "enemmän poika- kuin tyttökirjalta" (voiko näin ilmaista). Siinä mielessä Kuka pelkää noitia? -esitys on harvinainen valinta, sillä lastenteatterien näytelmävalinnat eivät ole ottaneet kovinkaan hyvin poikia huomioon.
Katsoin viime viikolla Jyväskylän kaupungin teatterin esityksen Kuka pelkää noitia?. Teatteriyleisö oli kooste kaiken ikäisistä katsojista. Aluksi ajattelin, miten intensiivisesti lapsiyleisö jaksaa katsoa esityksen, mutta ilolla havaitsin, että alkumetreiltä lähtien esitys tempaisi niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin mukaansa. Dahlin kirjoittama tarina ja sen näyttämölle sovitus oli jännittävä. Seurasin koululaiskatsojia, jotka istuivat hievahtamattaan eteenpäin kumartuneina tuoleillaan, pitivät kiinni etummaisen rivin tuolista ja seurasivat näyttämön tapahtumia keskittyneesti.
On hienoa, kun ammattiteatteri tekee lastennäytelmän niin, että "missään ei säästetä". Esitykseen oli satsattu. Näyttelijät hoitivat roolinsa erinomaisesti. Lavastus on kekseliäs, esille saatiin niin ihmisten kuin hiirienkin mittakaava. Noitien ja muiden tanssit olivat tätä päivää. Oli hersyvän hauska keittiökohtaus kokkeineen. Näyttämökeinoin toteutettiin jännitystä ja jopa pelottavaa tunnelmaa...ja vastapainona oli hellä ja empaattinen poika ja isoäiti.
Tätä näytelmää ja sen esille tuomaa maailmaa voi suositella koululaisille, erityisesti pojille, mutta ei ihan pienille katsojille. Toivottavasti esitys tuo lisää kiinnostavuutta koululaisten ikäluokassa teatteria kohtaan ja houkuttelee heitä teatteriin muulloinkin. Jotenkin näytelmä tuntui "enemmän poika- kuin tyttökirjalta" (voiko näin ilmaista). Siinä mielessä Kuka pelkää noitia? -esitys on harvinainen valinta, sillä lastenteatterien näytelmävalinnat eivät ole ottaneet kovinkaan hyvin poikia huomioon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)