Kuka pelkää noitia?

Vaihteeksi lastenteatteria...

Katsoin viime viikolla Jyväskylän kaupungin teatterin esityksen Kuka pelkää noitia?. Teatteriyleisö oli kooste kaiken ikäisistä katsojista. Aluksi ajattelin, miten intensiivisesti lapsiyleisö jaksaa katsoa esityksen, mutta ilolla havaitsin, että alkumetreiltä lähtien esitys tempaisi niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin mukaansa. Dahlin kirjoittama tarina ja sen näyttämölle sovitus oli jännittävä. Seurasin koululaiskatsojia, jotka istuivat hievahtamattaan eteenpäin kumartuneina tuoleillaan, pitivät kiinni etummaisen rivin tuolista ja seurasivat näyttämön tapahtumia keskittyneesti.

On hienoa, kun ammattiteatteri tekee lastennäytelmän niin, että "missään ei säästetä". Esitykseen oli satsattu. Näyttelijät hoitivat roolinsa erinomaisesti. Lavastus on kekseliäs, esille saatiin niin ihmisten kuin hiirienkin mittakaava. Noitien ja muiden tanssit olivat tätä päivää. Oli hersyvän hauska keittiökohtaus kokkeineen. Näyttämökeinoin toteutettiin jännitystä ja jopa pelottavaa tunnelmaa...ja vastapainona oli hellä ja empaattinen poika ja isoäiti.

Tätä näytelmää ja sen esille tuomaa maailmaa voi suositella koululaisille, erityisesti pojille, mutta ei ihan pienille katsojille. Toivottavasti esitys tuo lisää kiinnostavuutta koululaisten ikäluokassa teatteria kohtaan ja houkuttelee heitä teatteriin muulloinkin. Jotenkin näytelmä tuntui "enemmän poika- kuin tyttökirjalta" (voiko näin ilmaista). Siinä mielessä Kuka pelkää noitia? -esitys on harvinainen valinta, sillä lastenteatterien näytelmävalinnat eivät ole ottaneet kovinkaan hyvin poikia huomioon.