Pihan haravointia...

Taisinpa jo viime kerralla suunnitella yhtä (meillä ) suurta hommaa. Piha pitää haravoida ennen muita kiireitä. Nyt on ollut tavattoman hyviä iltoja hoitaa hommaa. Olemme heiluttaneet haravia muutaman tunnin joka ilta. Urakka on noin puolessa. Ihmettelette varmaan että höm-höm, muutamana iltana? Niin. Syksyisin emme korjaa puista pudonneita lehtiä pois vaan annamme ne jäädä odottamaan kevättä. pihassa ja pihan läheisyydessä kasvaa parikymmentä suurta koivua, monia muita lehtipuita (mm. yksi hevoskastanja ja yksi Aralin korkkipuu(!)) ja pensaita, niin että haravointia riittää. Näinä iltoina, kun maa on kuivaa, työ on sujunut eivätkä ranteeni ole tulleet kipeiksi.

Jos homma olisi käynyt tosi kenkuksi, suunnittelin siihen jo pikku piristystä: Olisin jakanut haravointialueen osiin ja joka osan loppupäädyssä olisi ollut "palkintopullo", jonka olisi voinut juoda työn tehtyään. Eikö olisikin ollut hauska (ja hauskaa aiheuttava) juju? Tämä voisi siirtyä jollekin myös siivousvinkiksi. Siivouskin sujuisi varmaan rattoisammin...

Lintujen laulukuoro on mahtava. Kaikilla tuntuu olevan jumalaton kiire ja kuitenkin reviiristä pitää keretä pitää kiinni. Aamuisin ja iltaisin laulavista linnuista yksi suuri suosikkini on mustarastas. Joskus kymmenen vuotta sitten lähimetsissä oli vain yksi pesivä mustarastaspariskunta. Nyt niitä on ainakin viisi paria. Mututuntumalla voisin sanoa, että lintujen asumisalueet ovat levittäytyneet pohjoisemmaksi.

Vielä siitä hevoskastanjasta: Meidän puumme kukki kunnolla ensimmäisen kerran viime kesänä. Nyt tänä keväänä löysin nurmikolta kymmenkunta kastanjan siementä. Pyöreän suojakuoren alta (suojakuori oli haljennut) paljastui syötävän näköinen kastanjansiemen (sellainen, joita myydään syksyllä hiilillä kuumennettuna etelän mailla) ja ihme ja kumma, kun ne eivät talvella olleet kelvanneet oraville eikä linnuille ravinnoksi.

Nyt on sauna lämpiämässä. Pihanharavointi jatkuu huomenna ja Vappuna (!), mutta silloin on vuorossa myös moottoripyöräilyä. Katsotaan, mitä muuta...

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!

Työviikko edessä

Mukava viikonloppu on takana. Lapsenlapsi oli kylässä äiteineen. Ulkoilua oli paljon: Retkeilimme luonnossa, katsoimme pihan linnut, kävimme rannassa ja tarkastettua tulivat myös autot ja muut koneet. Sisällä juttuja ja menoa riitti aamusta iltaan.

Päivällä lähdimme motskariajelulle. Sää oli hyvä. Moottoripyöräilijät sankoin joukoin olivat ajelemassa. Aiemmin, kun ajelimme kahdella motskarilla, mieheni pyörää kävivät jotkut katselemassa tarkemmin. Minun japanilaista tuskin kukaan huomioi mitenkään erityisesti, ehkä vain, että nainen ajaa motskarilla. Nyt Moto Guzzi herätti kiinnostusta ja nimenomaan sen soveltuvuudesta naismotoristeille vaihdettiin mielipiteitä. Tässä vaiheessa en muuta voi kuin todeta pyörästäni, että olen tyytyväinen. Entisestä pyörästäni näillä ajokilometreillä ketjut olisi pitänyt rasvata taas kerran. Vaikka se olisi ollut pikku juttu, olisin tarvinnut apua pyörän nostamisessa kestiseisontatuelle. Nyt ei ole tätä huolta, sillä nykyisen kardaaniveto toimii ja tuntuu hyvältä ratkaisulta.

Monilla tiellä liikkuvilla erityisryhmillä, kuten raskaan liikenteen tai taksinkuljettajilla on tapana "moikata" tuttuja tai tuntemattomia, kun he tulevat tiellä vastaan. Näin motskariväelläkin. Kun istuin ensimmäisiä kertoja mieheni ajaessa takaistuimella, tuo tapa tuntui ihan hassulta, onko meillä näin paljon tuttuja... Nyt vuosien saatossa tervehtimistavan on sisäistänyt ja se on osa tiekulttuuria. Joskus seuraan, ketkä pyöräihmisistä nostaa kättään ja ketkä eivät.

Sääennustuksessa luvattiin aurinkoista koko viikoksi. Nyt pitää aloittaa haravointioperaatio pihassa. Jos sen ehtisi tehdä ennen Vappua, yksi työ olisi pois päiväjärjestyksestä.

Mutta, mitähän Vappuna tekisi?

Odotusta

Voi tuota lintujen konserttia! Linnut ne vaan jaksavat konsertoida ... Pihalinnuista yksi suosikkini on mustarastas. Minä taas jaksan joka kevät innostua lintujen laulusta, se on ihanaa.

Lapsemme perheineen on tulossa meille ( siis kotiin!). Viikonlopusta tulee mukava. Me ukki ja mummo hoidamme ilolla lastenlastamme aamupäivän ja hänen vanhempansa saavat nauttia ja nukkua pitkään, käydä ehkä kaupoissa kaksistaan ja levätä ja kerätä voimia. Iltapäivällä olemme porukalla ja lapsenlapsi valitsee kaverinsa leikkeihinsä. Tämä työnjako, mikä meillä on, toimii.

Suunnittelin huomisaamuksi linturetkeä. Kuvio on sellainen, että retki itsessään ei ole pitkä, mutta siihen liittyvät oheistoiminnot sitäkin tärkeämpiä: kävelyä, luontohavaintoja ja kuuntelua pieni hetki, eväiden syöntiä ja juttelua jonkin aikaa, kävelyä ja juttelua kotimatkalla. Tämän pienen ihmisen kanssa yhdessäolo ja luontokokemus on tärkeitä, muuta ei tarvita.

Tulipa äsken puisteltua matot, heilutettua rättiä ja pyyhittyä lattioita. Muuta ei tarvitsekaan. Ruokajutut syntyvät suuremmitta ponnisteluitta. Perusruokaa, leipää, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Muuta ei tarvita. Onneksi en ole höyrähtänyt laittamaan "seitsemää sorttia pöytään".

Moottoripyörät saavat olla parkissa sunnuntaihin saakka. Sitten voisi olla pikkuajelun vuoro.

Pikku lenkki moottoripyörällä

Ihan höpsöä! Tällä kertaa oli kohdekin tiedossa!

Ajaminen alkaa sujua. Pyörän painopiste on sopivan matalalla, joten hiljaisissa vauhdeissa käsittely on helppoa. Joskus viime kesän reissuilla, kun tuskailin ja sähläsin entisen motskarini kanssa, mieheni totesi, että maantiellä normaalia ajovauhtia on helppo ajaa, silloin pyörää ei saa kaatumaan juuri millään, mutta hiljaisessa vauhdissa se voi onnistua. Tuokin tuli empiirisesti todistettua, kun ajoin pusikkoon pihassa. Nyt on tarpeen, tämä on selitys sille, että lähden tosi innokkaana motskarilla ajelemaan, suorittaa " Moto Guzzi tutuksi" -projektia. Pihatie on kuivunut. Pääsen helposti maantielle. Suurimmat tiet on lakaistu talven hiekoista ja mutkiin ajaminen on turvallista. Todellisuudessa ajan tavallisia matkavauhteja 80-100 km tunnissa, joten pienet hiekat kurveissa ei haittaa. Kaupungissa on helppo ajaa.

Joskus ajaessa olen miettinyt harrastustani ja ihmetellyt, kuinka vähän moottoripyöräilijöistä on naisia. Suosittelisin. Matkamoottoripyöräilijänä elämääni on tullut tällaista uutta:

- Meillä tämä on mukava yhteinen harrastus viisikymppiselle avioparille. Monilla aiemmilla reissuilla mieheni pyörän tarakaltakin katsottuna oli kiva seurata kaikkea näkemääni. Yhteistä puhumista riitti.

- Moottoripyörän käsittely sinänsä yli 50 vuotiaalle on haasteellista. Ajamaan kyllä oppii kuka tahansa, kun harjoittelee. Ajattelen, että pyörässä ei ole kylttiä "vain miehille". Kun kerta miehet oppivat hallitsemaan moottoripyörää, sen oppivat myös naiset. "Takapenkkiläisenä", kun mieheni sanoi, että rupea sinäkin ajamaan, heräsi orastava kiinnostus. Eräänä kesänä kotona oli kaksi motskaria ja toinen oli vanha 650 kuutioinen. Sillä aloittelin ja opettelin ajamista. Sitten pyörä myytiin, mutta innostus jäi. Vasta seuraavana vuonna hankimme minulle oman pyörän. Siitä se lähti. nyt on ajokilometrejä kertynyt melkoisen paljon.

Seuraavan kerran käynnistelen motskariani vasta ensi viikolla, sillä viikonlopuksi on muuta ohjelmaa..

Blogillani on lukijoita!

Hämmästyneenä huomasin, että jotkut olitte käyneet sivuillani. Kiitos teille mielenkiinnosta.

Nyt ei olekaan tapahtunut kummempia. Töissä oli kiva olla kuuntelemassa Soitinsirkusta. Konservatorion opettajat ja oppilaat konsertoivat ja esittelivät soittimia salilliselle yleisöä, joka oli 3-10 vuotiaita. Lapset nauttivat, kuuntelivat ja eläytyivät. Sirkustirehtööri otti hauskasti yleisönsä ja ohjasi soittajia "kapuna". Muusikot ja soitto-oppilaat olivat mahtavia.

Toivottavasti konservatorio saa paljon uusia oppilaita musiikkiharrastuksen pariin ja toivottavasti konservatorion vuosimaksut eivät rajaa pois ketään innokasta musiikinopiskelijaa tavoitteellisen musiikkikasvatuksen piiristä.

Kävimme nyt illalla lakaisemassa hautausmaalla. Mennessä sinne mietin, että tarvitsisinko kumpparit, mutta pakkasyöt ja kirkkaat aurinkoiset päivät olivat kuivanneet käytävät täysin. Oli hyvä aika siistiä hauta.

Tyhjentelin pari viikkoa sitten linnunpönttöjä. Siinä työskennellessäni mietin, että tuleekohan pönttöihin nyt asukkaita tämän "suursiivouksen" jälkeen. Aiempina kesinä kirjosiepot ja talitiaiset ovat kiistelleet yhden pöntön asumisoikeudesta. Ilokseni huomasin, että talitiainen ainakin katsastaa mahdollista asuntoaan. Olisi mukavaa, jos saisimme linnunpönttöihin asukkaita, joita tulee seurattua ainakin juhannukseen saakka. Sittenhän pöntöt tyhjenevät.

Takana 300 kilometriä uudella moottoripyörälläni! Lisäksi tavallista elämää ja puutarhatöitä...

Kun aloitin viime torstaina tutustumiseni uuteen pyörääni, päällimmäinen tunteeni oli jännitys. Kuinka opin ajamaan? Miten pyörä käyttäytyy? Miten pärjään, kun jalat eivät kunnolla ylety maahan? Miten pärjään meidän rinteestä eli onnistun ajamaan kaatamatta pyörääni?

Ihme ja kumma. Kaikki on vielä ainakin sujunut tosi vähillä mokauksilla. Moottoripyöräni on toiminut paremmin kuin olisin osannut toivoa. Entiseen japanilaiseen pyörääni, jota piti ajaa ns. suurilla kierroksilla, verrattuna, tämän uuden koneen vääntö on erinomainen. Kun tekniikasta en ymmärrä paljon mitään, huomioin vain eroja, tällä uudella kone toimii matalilla kierroksilla hitaassakin vauhdissa miellyttävästi ja sammumatta. Kyllä 750 kuutiosta lähtee myös kiihtyvyyttä (tämä on mieheni kommentti).

Ajoin eilen meiltä kotoa maantielle ihan itse! Tämä on saavutus, sillä pikkutie on "lällinkinen" ja pehmeä. Asfaltilla ja kaupungissa on helppo ajaa. Täällä maalla tielaitoksen urakoitsijat saisivat paremmin lakaista teiden varsilta, erityisesti mutkista, talven hiekoitushiekat. Pienillä vauhdeilla kaarteet eivät ole ongelma, mutta joskus joutuu ajamaan matkanopeutta yhtäkkiä aivan tien reunaan, niin silloin voi olla edessä hankala tilanne.

Tänään aamu oli ihana. Toivottavasti tulee lämmin päivä, toisin kuin säätiedotus kertoi. Voisimme vähän käydä ajelemassa ja syömässä ABC:llä. Katsotaan nyt...

Eilen viimeinkin saimme aikaan pensasaidan (marjaomenapuuaita) leikkausprojektimme. Vuosi sitten asia piti mieheni mielestä hoitaa, mutta se jäi silloin liian myöhäiseen vaiheeseen, kun puissa oli jo lehdet. Nyt traktorin peräkärryyn oli viritelty tikkaat ja mieheni katkoi moottorisahalla aitaa matalammaksi. Miksi moottorisahalla, kysyy varmaan joku? Pensasaidan leikkuri oli tähän tehtävään liian heppoinen työkalu. Oksat olivat jo niin paksuja, että leikkurilla ei saanut katkaistuksi läheskään kaikkia oksia. Pikku moottorisaha oli kuulemma paras vaihtoehto työkaluksi. Minun tehtävänä oli leikata aidan toiselta puolelta ne oksat, jotka olivat jääneet katkaisematta ja samalla siistiä aitaa pihan puolelta. Aidan "harvennuksen" suorittajat, jänikset ja rusakot, olivat hoitaneet työnsä. Kyllä harmitti, kun muutaman vuoden kasvaneista pensaista eläinkunta oli tuhonnut lähes kaikki uudet kasvustot. Saa taas nähdä, kuinka kasvit lähtevät kasvamaan.

Toinen ihme juttu oli vadelmapensaiden parturointi samojen nakertajien työnä. Vain keltaisen vadelman kasvustot olivat maistuneet. Sinänsä vahinko ei ollut iso, sillä taimia oli vain viisi kappaletta. Neljän eri punaisen vadelmalajikkeen kasvustot olivat talvehtineet hyvin. Mansikkamaa (noin aari) oli vielä sulamisvesien valtaama. Mustaherukkapensaat leikkasin ankaralla kädellä viime syksynä, kun ne eivät tuottaneet enää juuri mitään. Nyt niissä on muutamia oksia jäljellä. Odotan tänä kesänä tai ainakin ensi vuonna niistä hyvää satoa. Kasvimaani on alennustilassa. Sen hoitamiseen ei aikaa tahdo tässä elämän vaiheessa riittää...

Mutta, nyt pitää mennä tekemään "oikeitakin kotitöitä", joten kaikille, jotka, jos tätä luette, hyvää päivän jatkoa!

Taas motskarilla

Ilta oli sen verran lämmin, että lähdimme ajelemaan lähiseudulle. Hyvistä varusteista johtuen meillä ei ollut mitään ongelmia , käsiä ei paleltanut eikä ollut kylmä.

Uusi pyöräni on Moto Guzzi. Ostimme sen mieheni kanssa yhdessä keskellä talvea. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan ajanut ko. merkkisellä moottoripyörällä. Kävimme katsomassa ja istumassa vastaavan pyörän mp-näyttelyssä. Näin parin ajokerran jälkeen olen tosi tyytyväinen valintaani.

Eilen kerroin uuden moottoripyöräni käyttöönotosta. Ajaminen sujui tosi hyvin. Renkaat tuntuivat kovilta, mutta siihen tottui. Mietin ajaessa, kumpi on tärinän aiheuttaja, renkaat vai moottori. Ajaminen oli hauskaa, kone "jyskytteli" tasaista tahtia tiellä ja ajoasento oli pystympi kuin entisellä pyörälläni. Pyörä väänti pienillä kierroksilla ja hiljaisella vauhdilla ajaminen oli helppoa.

Kaikille "motskari-ihmisille" terkkuja!

Moottoripyöräillen, eka ajokerta tänä vuonna

Tänään oli se ilta, että oli mahdollista lähteä "ulkoiluttamaan" moottoripyöriämme. Edelleen pihatiemme oli jäinen ja liejuinen, mutta onneksi mieheni ajoi pyöräni maantien reunaan. Minulla on minulle uusi pyörä, joten turvallista on aloitella asfaltilta. Nyt varmaan oikeat motoristit nauravat ja ajattelevat, että sillä lailla... , mutta minusta tämä ajoapu oli kullan arvoista.

Aloittaessani tein pyörästäni muutamia huomioita verrattuna aiempaan mp:ni:
-Satula on 5 cm korkeammalla ja sen kyllä huomaa. Kantapää ei yltä maahan, pysäyttäessä tilanne pitää huomioida, mutta muuten asialla ei ole (?) suurta merkitystä. "Peruuttamista" siis taaksepäin lykkimistä pyöränpäältä en ole vielä kokeillut.
-MP on selvästi isompi muutenkin. Koko ja ketteryys eivät onneksi korreloi. Pyörä tuntui mukavan ketterältä ja hallittavalta. Pieniä, jyrkkiä käännöksiä kartoin, sillä ne eivät aiemminkaan ole olleet minulle helppoja.
-Pyörä kulki helposti, vaihtaminen oli opeteltava, sillä vaihteiden välit olivat yllättävän pitkiä ja ykkösen sai polkaista topakasti ja vauhdilla alas, jotta se olisi päällä, ja kytkimen nostamisen jälkeen pyörä ei sammuisi.

Ajaminen sujui kankean alun jälkeen hyvin. Alussa 40 km tunnissa ja pian normaalia matkavauhtia. Kävimme tankkaamassa pyörämme. Ajamamme lenkin pituus oli noin 80 kilometriä. Sää oli vähän viileä, käsiä alkoi paleltaa. Tuo olikin ainoa haitta koko reissulla.

Toivottavasti myös huomenna pääsee ulkoiluttamaan "moottoripyörää".

Käy kiitoksella!

Tänään onneksi oli kiva päivä! Töissä tavallista, mutta kun iso projekti alkoi valmistua, tuntuu, että kaikki sujuu paremmin ja iloinen ilmapiiri leviää koko porukkaan. Kuten otsikossa kirjoitin, kaikkien meidän pitäisi muistaa, että ihminen, lapsi tai aikuinen, "käy" kiitoksella. Ikävät ilmeet, hammastenkiristely tai ruma puhetyyli ei edesauta mitään. Pienikin positiivinen huomionosoitus saa hyvälle mielelle ja asioilla on tapana silloin sujua paremmin.

Tämän päivän kiva tunnelma johtui ehkä siitä, kun eilinen oli mukava reissupäivä. Työporukkani sai viettää hauskan parituntisen teatterissa. Itse näytelmä oli tavallinen, vähän kohellusta, nauratusta ja vähän irrallaan olevia kohtauksia. Hyvät näyttelijät eivät pystyneet tekemään tylsälle käsikirjoitukselle yhtään enemmän. Puvustaja oli pitäytynyt perin tavalliseen. Tällä kertaa lavastaja saa suuret kiitokset! Helpot ja yksinkertaiset lavasteet, puuta ja kangasta, mutta niiden idea kantoi koko näytelmän. Valomestarin työnjälki näyttämöllä ja lavasteissa kruunasi näyttävyyden. Olipa hienoja oivalluksia ja värejä... Joskus olisi mielenkiintoista kuulla tai lukea ns. työpäiväkirjaa, jota esimerkiksi ohjaaja tai lavastaja on pitänyt, kun hän on harjoituttanut /rakentanut jotain esitystä.

Kävin äsken katsomassa moottoripyörääni. Se on minulle uusi, talvella vanha meni myyntiin ja tilalle hankin tämän minulle uuden (kylläkin käytetyn). Jännitystä piisaa, kun en vielä ole päässyt kokeilemaan. Mieheni on jo ajanut pyörälläni ja kertonut, että "kyllä se hyvin kulkee..." Meidän pihatie ja pikkutie on sohjoinen ja urainen. Odottelen vielä tien kuivumista, jotta ajaminen olisi helpompaa. Olen valmistautunut moottoripyöräkauteen lähinnä "mentaaliharjoituksilla" siis ajattelemalla ja pohtimalla mieheni kanssa ensi kesän reissujen kohteita. Plaraamalla karttoja ja pohtimalla käyntikohteita ajamisen lisäksi. Oikeasti olen varustamassa pyörääni, tilasin pari viikkoa sitten kaatumaraudat, jotka ovat kuulema (mp-liikkeen myyjän mukaan) vielä Italiassa ja "tiedäthän, että sieltä tilaaminen kestää". Minä puolestani odottelen ja ihmettelen...ja toivon kaatumarautapaketin tulevan mp-liikkeeseen ennen syksyä.

Vieläkin säästä!

On muuten uskomaton keli.

Maalla asuessa teiden auraus on asia, jonka huolimattoman toteutuksen tai auraamatta jättämisen huomaa heti. Nyt oli käynyt tuo jäkimäinen tapaus. Autoilija, joka urakoi aurausta, ajattelee varmaan, että huomenna tämän päivän lumet sulavat, joten on turha panna auraa auton eteen. En hyväksy tuota näkökulmaa. Jos joku työ on urakkana, se pitäisi hoitaa ajallaan.

Oli aivan kamala autoilla välillä paksuissa sohjopenkoissa ja välillä ajourilla sohjopenkkojen välissä kotiin. Ajonopeus oli alle 50 km tunnissa ja sittenkin paikoin meinasi ns. liirata. Kun toinen auto tuli vastaan, minun oli hankala ajaa tien reunaan.

Kohta lähden uudelleen liikenteeseen, jotta kotoa pääsen läheiseen maalikylään, on ajettava saman sohjopatjan päällä . Toivottavasti ei satu mitään...

Unelias supi

Missä keväiset säät?

On muuten kylmää... Kävin aamulla lenkillä. Tuuli ja vihmoi vettä. Tuntui, että kohta alkaakin satamaan lunta ja talvi tulee uudelleen. Missä siis kevät, kyllä sitä nyt saa odottaa.

Eilen oli todellinen siivouspäivä. Selvittelin alakerran sotkuja ja pesin hyllyjä ja lattioita. Loppujen lopuksi erittäin tarpeellista puuhaa ainakin parin kuukauden välein. Kun saan omassa tahdissa siivota, niin homma on jopa mukavaa. Tänään aion kohentaa makuuhuoneen kirjahyllyä, mutta aikomukseksi taitaa jäädä... Ajattelin myös katsastaa vaatekomerosta eniten talvivaatteet pois, mutta enpä taida kajota siihen urakkaan vielä tänään, vaan odottelen lämpimämpiä aikoja.

Kun olemme asuneet samaa taloa jo melkein 30 vuotta, tavaraa on kertynyt ja kertynyt. Tilannetta ajatellessa minulle tulee ihan "hamsteritunnelma". Naurammekin, että meille, siis ullakolle väliaikaiseen säilytykseen parempia aikoja odottamaan, sopivat niin äitini vanhat mööpelit kuin nyt myös tyttäreni perheen käytöstä poistamat Lundia-hyllyt. Minun logiikallani laadukkaat tavarat tai esimerkiksi vaatteet, jotka on jo kerran tehty, niitä voi aina käyttää uudelleen. Tavaran elinikä merkitsee ekologisuutta. Kaikkea ei aina tarvitse ostaa uutena ja sitä paitsi sisustus nolla-budjetilla on ihan hauskaa.

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että pikku hiljaa vuosien saatossa on syntynyt tilanne, jossa tila loppuu ja talosta uhkaa tulla "kaatopaikka". Aloitin viime kesänä ns. ikuisuusprojektin eli ullakon siivouksen ja jatkan sitä ensi kesänä. Lasten vanhat vaatteet, tilkut, Aku Ankat, matonkuteet, kaikki vanhat lelut,... selvitän laatikko laatikolta seutuja ja karsin tavaraa. SPR:n Kontti on hyvä jakelukanava hyväkuntoisille tavaroille.

Eilen puuhatessani suunnittelin myös ikkunoidenpesua. Sekin on homma, joka pitää suunnitella siten siitä selviää...

Yksi syy, miksi kovasti odotan kevättä, on moottoripyöräkauden aloittaminen. Etelä-Suomessa harrastajat ovat pystyneet ajamaan jo muutaman viikon. Netistä huomasin, että jotkut käynnistivät ajokauden Oulun korkeudellakin. Mutta me, lällyisen soratien päässä asujat, odotamme. Tosin mieheni kokeili minun pyörääni, ajoi pienen lenkin maantiellä ja kertoi pyörän kulkeneen hyvin. Lähden liikenteeseen toivottavasti ensi viikonlopulla, toivottavasti tiet ovat kuivuneet ja säätiedotus lupasi silloin lämpimämpää. Nyt kyllä tuntuu, että "odottavan aika on pitkä".

Tämän viikonlopun aikana on näkynyt paljon muuttolintuja: joutsenet ja kurki pellolla ruokailemassa, pikkulintuja, jotka ovat tulleet seudulle ja vanhat tuttavamme mustarastaspariskunnat.

Eilen keskellä päivää pihapiiristämme mieheni huomasi uuden asukin, jonka jälkiä on kyllä näkynyt. Mieheni huusi minua katsomaan uutta kotieläintämme. Kymmenkunta metriä talosta nukkui supi kauniilla kiepillä kuivien maahan pudonneiden lehtien päällä. Se oli täysin maastoutunut. Turkin oli oiva suojaväri. Kun menimme viereen parin metrin päähän, huomasimme sen hengittävän. Hain kameran ja otin siitä valokuvia. Supi oli täysin unessa. Koska mieheni aikoi kaataa pari kuusta ihan supin nukkumispaikan viereltä, herättelimme eläimen, jolloin se lähti hitaasti unisena menemään metsään päin.

Keskellä viikkoa

Olen kauan ajatellut aloittaa oman blogin. Vihdoin viime viikonlopun aikana sain ryhdyttyä toimeen. Tässä vaiheessa blogini nimi olkoon ns. työnimi. Täysin tyytyväinen siihen en ole, monia parempia on "virrannut" mieleeni ja sitten ne ovat yhtä nopeasti unohtuneet... Nimessä halusin tuoda esille elämänympyröitäni. Asuminen maalla, se on ollut elämän tärkeä projekti, ja erilaiset reissut, suolana sopassa.

Otan tämän blogin kirjoittamisen ikään kuin harjoituksena. Tässä vaiheessa omien ajatusten esittäminen on kankeaa ja työlästä, uskon kuitenkin, että harjoitus auttaa tässäkin asiassa. Koska kirjoittaminen on kivaa, voi olla, että tässä bloggauksessa ilo on minun puolellani.

Tämän päivän ihmettelyn aiheena on ollut "tuhruinen sää". Missä aurinko? Minua kyllästyttää päivisin harmaus ja ainainen sade. Kun pari viikkoa sitten oli ihan kamala myrsky,tuisku ja tuuli, ajattelin kauhulla kevään tulon viivästymistä. Onneksi lumikerros on alentunut ja pihallakin ajotiet sulaneet lumesta, mutteivät vielä kuivuneet.

Seuraan sääennustuksia ainakin muutaman päivän päähän. Nyt on luvassa vain tällaista ilmaa, harmi, missä kevään kirkkaat ja lämpimät päivät...

Vielä matkoilta ja matkoista: Suunnitelmissamme oli lähteä Tampereelle viikonlopuksi. Tämä oli jo meidän toinen yritys tällä formaatilla. Varailin samanlaista "pikkulomasta" viime syksynä. Mutta ... hotellit olivat yllättävän täysiä ja vain kaikkein kalliimpiin olisi ollut superkalliita huoneita vapaina. Olin varannut liput Kasaribileisiinkin ... Peruin äsken kaikki ja toivon, että samanlainen suunnitelma toteutuisi ensi syksynä vähän edullisemmin.

Ensi viikonloppu on sitten kotieloa ja siivousta. Pitääpä asennoitua asiaan ja päättää iloisesti imuroida ja heiluttaa rättiä.