Hyvästelimme Mariestadin keskustan ja ajoimme pienen matkaa Sjötorpin kylään katsomaan, millainen olisi Götan kanava. Sillä kohdalla vesiväylä oli kapea, jokimainen ja reunat oli kivetty varmaan sata vuotta sitten graniittikivillä. Suomesta mieleen tuli museokanavat. Lähitalot olivat sieviä ja hyvin hoidettuja. Ihmettelimme, kuinka (ja mistä) suuret purjelaivat ja moottorialukset olivat tulleet Vänerille. Kanavan varrella vierasvenesatamassa vasta heräiltiin. Jotkut söivät aamiaista laiturilla ja moikkasivat meille motoristeille, muuten kylä oli hiljainen.
Suunnistimme Tukholmaan pohjoista reittiä eli E 18, samaa, mitä ajoimme lähtiessämme. Ajattelimme, suunnistuksen hosteliimme Kungsholmenille olevan helpompaa pohjoista reittiä. Muistissamme olivat Tukholman eteläpuolella olevat pitkät tunnelit, joissa seikkailimme pari vuotta sitten motskareillamme. Silloinkin jouduimme etsimään St. Eriksplania ja hostelliamme. Olimme tyytyväisiä paikkaan, niinpä varasimme nytkin huoneen ja autotallipaikan sieltä.
Kungsholmenille oli E 18:lta kartalla helppo suunnistaa, mutta reissussa joka kerta, kun joku on helppoa, meille tulee ongelmia. Niinpä nytkin. Aikamme Kungsholmenilla pyörittyämme ja kyseltyämme Handverksgatan, St. Eriksgatan ja hostelli löytyivät. Hosteli, josta olimme varanneet huoneen, oli täynnä ja saimme ”kodin” ensimmäisestä kerroksesta. Vähän mietitytti, kuinka siellä saa nukuttua vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella. Kyllä nukutti. Hostelin sijainti on erinomainen, se on kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Lähdimme ”jo tavaksi tulleelle” iltalenkille turistien kansoittamalle ydinkeskustan kävelykadulle. Ruokailuun emme jaksaneet paneutua ja tilasimme turistiruokaa eli pihvin, lisukkeet ja kaljan (stark öl). Tarjoilijatyttö kysyi heti seuraavaksi, ”oletteko suomalaisia”. Huvitti.
Palatessamme kuljimme Tukholman kaupungintalon ohi ja mieheni muisti, ettemme viime kerralla Tukholmassa käydessämme ehtineet / päässeet kaupungintalon torniin. Kungsholmenin rannoilta löytyi mukavia laivabaareja, päädyimme erääseen aika tyyriin näköiseen, joista ostimme yömyssyt, Irish Coffee maistui ja oikeastaan juhlisti viimeistä iltaa. Istuskelimme hetken.
Aamulla aikainen herätys. Tulossa oli kaunis päivä. Sovimme vastaanoton kanssa, että voimme pitää moottoripyörämme autotallissa kello 14 saakka. Laukut veimme pyöriimme ja varusteet pakkasimme hostelin säilytyskaappeihin. Seuraavaksi lähdimme kaupungille. Ensimmäisenä kohteena oli kaupungintalon torni ja -museo. Kaupungintalon edessä oli jo monta turistibussia ja pihalla monia turistiryhmiä. Suuntasimme tornin hissille, maksoimme ja jonottamatta pääsimme ylös. (Kannatti tulla ripeästi kassalle, sillä heti meidän jäljessämme olikin jo yksi ryhmä.) Hissillä pääsi tasanteelle, jossa oli museo. Sieltä jatkoimme kiipeämistä monta monta kierrosta kapeaa punatiilistä käytävää pitkin ylös. Ylhäältä avautuvatkin hienot näkymät aurinkoiseen Tukholmaan. Kannatti tulla! Tornin näköalatasanteelle sopi ehkä parikymmentä ihmistä yhtä aikaa. Nyt meitä oli vain viisi tai kuusi. Lähtiessämme huomasimme turistien pitkät jonot odottamassa sisäänpääsyä torniin ja kyltin, jossa kerrottiin, että torniin voi samanaikaisesti tutustua vain 30 henkilöä kerrallaan. Kannatti pitää kiirettä!
Päivä oli kuuma. Vaeltelimme Gamla Stanissa ja kuninkaanlinnan alueella. Museoihin ei huvittanut mennä. Vasa-laivakin oli nähty. Kahvittelimme kuninkaanlinnan pihalla. Kulkiessamme rantaan päin huomasimme turistisataman ja vesibusseja. Ensimmäiseen emme sopineet, mutta seuraavaan kyllä. Vesibussi oli täpötäynnä. Se kuljetti matkailijoita niin eläintarhaan, tivoliin, Vasa-museoon, Vikingin satamaan, jne eli näimme monesta suunnasta kaupungin siluetin ja ”parhaiden ” turistikohteiden laiturit. Suosittelemme kierrosta, joka kesti tunnin.
Paluumatkalla söimme pikaruokaa eli hampurilaisen italialaisesta grillistä. Aika uskomatonta! Kuljimme hostelille ja valmistelimme lähtömme. Värtan (satama) löytyi helposti ja taas odottelun jälkeen saimme pyörämme ajettua laivaan. Pyörille osoitetut paikat olivat keulassa. Ei muuta kuin pyörien sitominen liinoilla ja hyttiä etsimään.
Satamassa taas sattui: Lähtöselvityksen luona oli laitettu öljysoraa aamupäivällä. Öljy lillui (oli kuuma päivä) pinnoitteen päällä ja tietenkin ajaessa tarttui renkaisiin ja kengän pohjiin. Kun sitten ajoimme laivaan, renkaiden pinnalla oli öljysora ja pienkivikerros. Mietin, menikö uusi takarenkaani pilalle, lähtisivätkö liiat romppeet renkaiden pinnoilta pois ja olisiko renkaat sateella ja lauttaan ajaessa liukkaat.
Hyttimme oli toisessa kerroksessa. Yöllä nukutti eikä naapurit häirinneet. Aamulla oli mukava saapua Helsinkiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti